Kävin allekirjoittamassa sopimuksen yksityisvastaanotosta, jota aion jatkossa tehdä vähäisessä määrin, sillä sille on kysyntää, eikä toisaalta lisäraha ole haitaksi, kun sattuu olemaan tuota asuntolainaa ja olen ottanut jo osan eläkkeestäni etukäteen siinä vaiheessa kun vähensin työaikaani.
Lääkäriaseman tapaamisessa ehdotettiin kevääksi luentoa, jolloin
aloin mumista jotain epäselvää, jonka voisi tulkita kielteiseksi vastaukseksi, jolloin minua lohdutettiin "Täällä voi sanoa ei". Minä siis sanoin lopulta ei, kun kerran sain siihen luvan.
Luin Rebecca Solnitin feministisen esseekokoelman Miehet selittävät minulle asioita. Ensimmäisessä esseessä kerrotaan siitä kun eräs mies alkaa suorastaan luennoida Solnitille kirjasta, johon tämä kannattaisi perehtyä ja jota tämä ei ole varmaankaan lukenut, kunnes selviää, että tämä teos on Solnitin itsensä kirjoittama. Tätä on siis mansplaining!
Yhdessä esseessä mainitaan, että naisen mielipide netissä on nykyajan liian lyhyt hame, jolla nainen kerjää miehiltä raiskaus- ja tappouhkauksia.
Minulla ei ole onneksi mielipiteitä.
Miessukupuoli altistaa jostain syystä väkivallalle ja rikollisuudelle (huomattavasti merkittävämmin kuin maahanmuutto!). Suomen vankiloissa oli 2018 päivittäin keskimäärin 2910 vankia, joista naisia oli keskimäärin 218. Myös joukkoampumiset ja puukotukset ovat miesten alaa. Keksiikö joku selitystä tälle. Mietin tätä asiaa ihan vilpittömästi. Johtuuko se testosteronista? Agressio voi olla oikein suunnattuna ihan positiivinenkin voima.
Aurinko nousee ja sain kässäriini lisäaikaa eikä erityisen agressiivisia ajatuksia ole, joten mikä tässä on ollessa.
6 kommenttia:
Bebet on tosi hyviä, mutta testosteronin ja vilpittömyyden suhteesta minulla ei tietoa.
Taidat epäillä vilpittömyyttäni. Suurin osa tuntemistani miehistä ovat hyvinkin lempeitä tapauksia.
Nyt vasta huomasin, että Rececca oli muuttunut Bebeccaksi.
Tuttavaperheen tytär, pienikoinen ja nuoren näköinen (jostain syystä vielä korosti lapsenomaisuuteen pitämällä hiuksiaan kahdella ponnarilla) oli kutsuttu luennoimaan, jotain it-alaa se oli, ja järjestäjä vei häntä paikalle avustajaksi puhutellen ja kysellen, että millonkas se luennoija tulee.
Vastaava tapaus oli kun Kuhmon valtuustosta meni delegaatio Kööpenhaminaan tapaamaan kulttuurikaupunginjohtajaa. Miehet olivat siellä katselleet puvut päällä pönöttäen, miten nuori farkkuasuinen ponnaripäinen mies toi tapaamishuoneeseen tarjottimella kahveja ja järjesteli paikkaa muuotoinkin. Yhtäkkiä hän oli kääntynyt, esitellyt itsensä kulttuurijohtajaksi ja sanonut, että alotetaas kahveilla.
Tässä jälkimmäisessä oli se muutos, että pohjoismaissa asioiden johtoon nousi uusi miestyyppi, mikä oli uutta pukumiehille. Jotkut miehet kokevat samaa, kun naiset menestyvät aloilla, joilla ennen vain miehet.
Kyllähän maailma muuttuu, nuoret isät ovat usein perhekeskeisiä ja arvostavat naiselliseksi miellettyjä asioita kuten kodin- ja lastenhoitoa ja ruoanlaittoa.
Tuo Rebecca on näköjään minulle vaikea nimi, kommenteissa se on muuttunut Receccaksi.
Lähetä kommentti