Naisen paikka on elossa

Junassa Kokkolasta Tampereelle jouduin istumaan miehen viereen, jonka mustasta t-paidasta oli tuunattu saksilla hihaton paita. Hän kaivoi välillä laukustaan paperipussin, jonka sisältöä haukkasi. Kauhavalla mies ojensi vasemman jalkansa minun yksityiselle reviirilleni ja piti sitä siinä Tampereelle saakka. 

Hämeenkadun jalkakäytävälle oli kannettu kukkia ja kynttilöitä.  Niiden keskellä oli lappu, jossa luki "Naisen paikka on elossa". Moni pysähtyi paikalle.

Keskustorin kohdalla nuoret naiset (suurin osa oli nuoria naisia) valmistautuivat marssimaan turkistarhausta vastaan. Teki mieli sanoa heille jotain ystävällistä ja kannustavaa, mutta en kehdannut. Olin juuri lukenut Laura Gustafssonin purskahtelevan romaanin keski-ikäistyvästä eläinaktivistista ja koirasta nimeltä Epikuros.

Näkemiin Ykspihlaja

Vietän viimeistä residenssipäivää. Huomenna lähden kotiin.  Käyttäydyn jo kuin omistaisin majoitusyrityksen. Lienee siis parasta häipyä. Neuvoin äsken yhden asiakkaan huoneeseensa. Pakenin kuitenkin "salista", kun pari miestä alkoi kantaa sinne instrumenttejaan. Luulin, että hääjuhlat järjestetään vasta huomenna. Jospa nämä ovat kaksipäiväiset häät.

Voin suositella Ykspihlajan matkustajakotia myös satunnaisille yöpyjille, jotka etsivät persoonallisempaa majoituspaikkaa kuin Sokos-hotellit. Residenssinä tämä on toiminut hyvin. Minä ainakin olen viihtynyt. Matkustajakodin tilat ovat söpöt. Rantasaunassa voi saunoa ja käydä uimassa.  

Kaikki ovat olleet ystävällisiä ja asiat ovat järjestyneet. Huominen kyyti asemallekin onnistuu. Kirjoittaminen on jostain syystä sujunut hyvin. Tänne pitänee tulla uudestaan.

Kahvila Saha, joka sijaitsee melkein matkustajakodin vieressä, on helmi. Olen käynyt residenssiviikolla kahdella keikalla. Yleisö on selvinpäin ja kuuntelee musiikkia. Muusikot aloittavat klo 19, joten paikka sopii iltauniselle kuulijalle. Tunnelma on rento.

Ykspihlajan kaupunginosa on kivan rouhea ja asutus koostuu pääosin vanhoista omakotitaloista. Satama luo oman tunnelmansa.

Monet hienot merenrannat on eristetty metalliaidoilla ja niitä komistavat massiiviset teollisuushallit. Onneksi on uimarannan seutu ja muitakin kivoja ranta-alueita. Täällä toimii yksi K-kauppa, jonka vegaaninen tarjonta on minimaalista. Pitseria on viihtyisä, mutta pizza Margherita, no jaa, ei ollut kovin hyvä. Olisin niin halunnut tykätä siitä.  Tässä lähellä toimii työttömien ylläpitämä ruokala Saima, jonka tarjonta on kyllä aika lihapitoinen. En käynyt paikan päällä.

Olen jutellut aamiaispöydässä työntekijän kanssa, jonka kiinanharjakoiran pitäisi synnyttää minä hetkenä hyvänsä.  Toivon koiralle helppoa synnytystä.

P.S Häät ovat huomenna, nämä ovat jotkut työpaikan pippalot.

Residenssi, päivä nro 3.5

Kaksi kitaristia esiintyi illalla kahvila Sahassa. Samat tyypit, jotka kysyivät minulta ruokapaikkaa englanniksi. Toinen heistä oli Heikki Ruokangas Oulusta ja toinen belgialainen Julien Tassin. Olisin voinut puhua suomeakin. 

Meitä kuulijoita oli ehkä viisitoista.

Muusikot olivat tutustuneet toisiinsa, koska heillä on sama levy-yhtiö. He olivat alkaneet kommunikoida Instassa. Miesten taiteelliset käsitykset mätsäsivät. 

Ruokangas ja Tassin tekivät pienen yhteiskiertueen Belgiassa ja nyt Suomessa. Esitetyt kappaleet olivat yhtä lukuunottamatta heidän omia sävellyksiään. Viimeisenä ohjelmanumerona he improvisoivat. Kitaristit kysyivät yleisöltä aihetta ja minä sanoin myrsky, joten miehet soittivat myrskyn.  Muusikot olivat tehneet saman pubissa, jossa heitä kuuntelemaan tulleen yleisön lisäksi istui paikan kantajengiä. Kantikset ehdottivat aiheeksi krapulaa.

Pidin heidän musiikistaan, vaikka en paljon siitä ymmärtänytkään. He saivat kitaroistaan irti uudenlaisia ääniä, mutta ei se ollut vaikeaa kuunneltavaa. Ei edes minulle.

Viime yönä joku oli yrittänyt tunkea erään miehen huoneeseen varattuaan majoituksen Booking.com:sta. Oli kai kyse tuplabuukkauksesta. Huomaan seuraavani toisia asukkaita tarkkaan, mutta en voi kirjoittaa kaikkea tänne. Mieleni tietysti tekisi.

Vinkuu ja kolisee

Jatkan raportointiani Ykspihlajasta. 

Eilen illalla vieras mies tuli yksityiselle sisäänkäynnilleni ja kysyi huonetta. Sanoin, etten kuulu henkilökuntaan, eikä minulla ole oikeutta pyörittää majapaikkaa. Aamulla samainen mies söi aamiaista matkustajakodissa ja kertoi tavoittaneensa puhelimella henkilökunnan jäsenen. 

Aamiaisella miehen kännykkään soitti ensin Terhi ja sitten Outi-Liisa (nimet muutettu). Mies kertoi, että oli voittanut arpajaisista venematkan Kokkolasta johonkin saareen ja matkustanut palkintoaan lunastamaan kaupunkiin. Toivottavasti hän oli jo tehnyt saarireissun. Tänään en lähtisi merelle. Joka tapauksessa hän oli eilen lähtenyt laukkuineen kävelemään viiden kilometrin matkan Kokkolan keskustasta Ykspihlajaan, vaikka ei ollut edes varannut huonetta. Laukku oli ruskeaa tekonahkaa, eikä siinä ollut pyöriä.

Matkustajakodissa yöpyi kaksi kitaristia, jotka kysyivät eilen ruokapaikkaa, joita ei juurikaan ole maanantaisin tarjolla. Tänään he soittavat kahvila Sahassa.

Poljin pyörällä Kokkolan keskustaan. Nyt se on nähty. Olihan vanha puukaupunki pittoreski. Kävin syömässä huonon lounaan.  Kirpputorin kahvilassa kalju mies kehui sillä, ettei kenestäkään hänen perheenjäsenestään ollut tullut rikollista.

Istun "salissa" ja eräs asukas luuli minun kuuluvan henkilökuntaan ja kysyi, missä voisi lämmittää einesruokansa. Osasin neuvoa hänet yläkerrassa sijaitsevaan keittiöön. Poistuessaan keittoa lämmittämään hän sanoi "Ihana paikka".

Tuuli on puuskaista. Kaikki vinkuu ja kolisee. 

Otin yllä olevan kännykkäkuvan Kokkolasta.

Yksin Ykspihlajassa

Yö yksin Ykspihlajassa meni hyvin. Vessan ovi narisi iltayöstä ja minun piti nousta sulkemaan se. 

Aamiaisella selvisi, että viime yönä olisi pitänyt tulla kolme uutta asiakasta, mutta he eivät saapuneet. Asia ei vaikuttanut henkilökunnan edustajaa hirmuisesti vaivaavan. Saattaa olla, että olen piankin matkustajakodin ainoa asukas. 

Työntekijä kertoi, että hänen kiinanharjakoiransa synnyttää lähipäivinä. Näin kännykän näytöltä kuvia raskaana olevasta koirasta. Matkustajakodin pihassakin kirmaili koira, joka on kuulemma kiltti. Koira ei syönyt minua, mitä nyt vähän vain nuolaisi kättäni.

Eräs nainen kertoi Kokkolan kinojuhlista, jotka vaikuttavat kivalta pieneltä elokuvatapahtumalta (tapahtuma järjestettiin viime viikonloppuna).  Tämän vuoden teema oli Iran -Nainen. Elämä. Vapaus. Festivaalit toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Pienillä paikkakunnilla on ilmeisesti pakko tehdä jotain, jos yleensä haluaa jotain tapahtuvan. 

Polkupyörän avain löytyi. Sain apua satulan laskemiseen ja lainasin O:lta pumpun, joten pyörä on nyt käyttökelpoinen. 

Sain Wifi-salasanan!

Residenssi

Matkustin junalla Kokkolaan päästäkseni kirjoitusresidenssiin Ykspihlajaan. Outi A vei sukulaisiaan junalle ja sain häneltä kyydin Ykspihlajan matkustajakotiin, jonka yksi huone toimii sesongin ulkopuolella residenssinä. En ollut häntä koskaan tavannut, mutta "tunnistin" hänet heti. Outi A ehdotti, että lainaisin hänen autoaan. Olen ajanut viimeksi viime vuosituhannella. Polkupyörä olisi kiva, mutta avaimet ovat kateissa. 

Huoneeni on pittoreski (kuva on otettu matkustajakodin yleisistä tiloista) kuten koko majoituspaikka. Rakennus on 1896 rakennettu satamakonttori, joka on siirretty nykyiseen sijaintiinsa ja siitä on tehty persoonallinen majoitusliike. Työ on tehty osin talkoilla. Ihmettelen ihmisiä, jotka saavat aikaiseksi rakennusten siirtämisiä ja remontoimisia, minulle pölyjen pyyhkiminenkin on haastava tehtävä. 

Kävin syömässä kahvila Sahassa, joka oli yllättäen auki, vaikka se lienee kesäkahvila. Saha on kiinni ma ja ti ja muina viikonpäivinä auki. Tänään olisi ollut sauna, mutta en viitsinyt mennä, olisi varmaan kannattanut. 

Löysin Ykspihlajasta kaupan, pubin ja pizzeria/kahvilan. Kyllä täällä kelpaa olla.

Liikuntakalenteri

Lähden huomenna Ykspihlajan matkustajakotiin, jonka yksi huone toimii sesongin ulkopuolella residenssinä. Linja-autot eivät kulje Ykspihlajaan kuin arkisin, mutta minut on ystävällisesti luvattu hakea Kokkolan rautatieasemalta. Olen pistäytynyt Ykspihlajassa kesällä, ja matkustajakoti näytti tosi kivalta. Vieressä toimi kesäteatteri ja kesäkahvila Saha, jossa on kesäisi eri artistien keikkoja. Samassa rakennuksessa lämpiää sauna. Kesä, kesä kesä. 

Joudun luopumaan  monesta liikuntaharrastuksesta viikon ajaksi:

Maanantain reggaeton, jossa rintakehän pitäisi liikkua joka suuntaan, mutta se pyrkii pysymään jäykkänä. Lantion kuuluisi vatkata tehokkaasti. Vaaditaan asennetta! 

Olen käynyt Kuubassa salsatunneilla, joiden lopussa tanssimme reggaetonia. Ei siellä puhuttu askeleista, bailattiin vaan. Ymmmärrän kyllä, ettei sellainen bailataan vaan -tunti vetäisi asiakkaita. Miehen ja naisen yhteistanssi näytti välillä aika härskiltä, mutta kuubalaiset sanoivat, ettei sitä kannata ottaa vakavasti,  siihen rynkytykseen sisältyy paljon huumoria. Tulee hiki.

Tiistaisin käyn Nääshallin 60+ kuntosaliryhmässä, eikä siitä sen enempää. Taustalla laulavat Kirka, Portion boys ja Tapani Kansa. 

Torstaina aloitin kahvakuulajumpan. Osallistujat pakkautuivat yhteen riviin salin takaseinustalle ja kun takaseinä täyttyi, jäljelle jäävät ahtautuivat salin sivustalle mahdollisimman kauas ohjaajasta. 

Suunnitelmissani oli käydä kahvakuulan jälkeen uimassa tai vesijuoksemassa, mutta vesijuoksurata oli niin täynnä vesijuoksijoita, että jos teki pienenkin sivuliikkeen, niin tuli tönäisseeksi kanssajuoksijoita. Parina aamuna jalat ovat olleet jäykät ja kipeät. Syytän kahvakuulaa.

Törmäsin tänä aamuna Instassa mainokseen, jossa tarjottiin kokovartalomagneettitutkimusta ilman lääkärin lähetettä. Sitä suositeltiin ihan vain terveyden varmistamiseksi. En ole radiologi, mutta ajatus on älytön. Vaikka tutkimus tehtäisiin kohdistetusti tautiepäilyn vuoksi, ongelmana ovat erilaiset hyvänlaatuiset muutokset, joiden merkitystä ei voi arvioida ilman lisätutkimuksia. Kokovartalomagneetti ei takaa terveyttä, vaan johtaa ahdistukseen ja rahaa vieviin lisäselvityksiin julkisessa terveydenhuollossa.

Sopimus

Luin Kaj Korkea-ahon omaelämäkerrallisen (nyt kirjoitin sanan luultavasti oikein) kirjan Äitiä etsimässä. Romaani kertoo kahdesta homomiehestä, jotka kaipaavat omaa lasta. Haluavat perustaa perheen. He potevat voimakasta vauvakuumetta ja etsivät äitiä lapselleen. Prosessi on pitkä, mutta lopulta sopiva äiti löytyy ja lapsikin syntyy. Loppu on siis onnellinen. 

Miehet ja lapsen äiti kirjoittavat sopimuksen kumppanuusvanhemmuudesta. Sellainen sopimus olisi hyvä kaikkien vanhempien tehdä. Ei epäilystäkään, etteikö tulevaa lasta rakastettaisi ja hoivattaisi hyvin. Vanhempiakin on kolme ja sukulaisia liuta. 

Olen hankkinut lapseni vähäisin eväin ja ilman sopimuksia. Niinpä ero lasten isästä aiheutti lapsille monenlaisia murheita. Minulle tietysti myös ja epäilemättä lasten isällekin. Olisi varmaan ollut rankkaa, vaikka minkälaiset sopimukset olisi kirjoitettu, mutta olisihan lasta suunnitellessa hyvä ottaa huomioon ero tai vaikka toisen vanhemman kuolema.  Sopia kasvatusperiaatteista, joista sitten myöhemmin luistettaisiin. Neuvotella vanhempien vastuut ja menot omien kavereiden kanssa. Sitä paperia voisi sitten riitatilanteessa heilutella.

Luin somesta havainnon, että vanhoissa lastenkirjoissa lapset olivat pääroolissa,  ja vanhemmat korkeintaan mainittiin. Nykyiset lastenkirjat kirjoitetaan enemmän vanhemmille ja isovanhemmille. Eiväthän lapset niitä kirjoja osta, eivätkä sitäpaitsi liiku enää missään keskenään.  Aikuiset lähtevät mukaan pihalle ja leikkikentälle.

Minun on vaikea kuvitella, että vanhempani olisivat leikkineet kanssani (leikin kavereiden kanssa, hätätilassa siskojen) tai jotenkin puuttuneet asioihin, joita koulussa tai kaveripiireissämme tapahtui. En todellakaan ihannoi sitä aikaa, kyllähän lapsille tarjotaan nykyään huomattavasti enemmän turvaa tai ainakin joillekin lapsille tarjotaan ja toisille sitten taas ei. 

Viesti presidentille

Keskustelimme porukalla kouluaikaisista kesätyöpaikoista, joita riitti kalatehtaasta ja laivojen siivoamisesta Savon selluun. 

Yksi meistä joutui lukitsemaan työtilan oven, ettei esimiesasemassa toiminut mies olisi tullut kähmimään häntä, kesätyötä tekevää nuorta naista. Miehestä varoitettiin jo työhön tullessa. Olen kuullut moneltakin, että työtehtäviin ohjattaessa on valistettu, kenen kanssa ei saa jäädä kahdestaan samaan huoneeseen, eikä joutua yhteiseen hissiin. 

Lääkärien Face-ryhmässä mieskollega kysyi naislääkäreiltä seksuaalisesta häirinnästä, ja sai heti parisataa vastausta, suurin osa häirinnästä kohdistui alaikäisiin tyttöihin, mutta sitä esiintyi myös työssä. Sairaanhoitajat kokevat käsittääkseni häirintää huomattavasti enemmän.

Kirjoitin jo aiemmin tänne aikuisten miesten nuoriin tyttöhin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä, jota tapahtuu nykyään myös netissä. Onhan siitä keskusteltu muutenkin.  Blogiystäväni Marjatta taisi sanoa, että jonkun vaikutusvaltaisen suomalaisen (miehen) pitäisi sanoa, ettei homma vetele. Mietin kuka sellainen mies voisi olla ja päädyin siihen, että se olisi tietenkin Suomen presidentti Alexander Stubb. Kenellä muulla sitä valtaa olisi yhtä paljon. Puuttuihan Niinistökin koulukiusaamiseen.

Lähetin viestin presidentin kansliaan. Arvasin kyllä, ettei siitä olisi mitään hyötyä.  Sain kyllä vastauksen, jota ei tietenkään ollut kirjoittanut presidentti itse. Vastaus sisälsi sanahelinää tasa-arvosta, jota presidentti kaikissa tilanteissa edistää. 

Mitäpä nuorista tytöistä.  On tärkeämpiäkin asioita kuten urheilu ja Nato.