Yö yksin Ykspihlajassa meni hyvin. Vessan ovi narisi iltayöstä ja minun piti nousta sulkemaan se.
Aamiaisella selvisi, että viime yönä olisi pitänyt tulla kolme uutta asiakasta, mutta he eivät saapuneet. Asia ei vaikuttanut henkilökunnan edustajaa hirmuisesti vaivaavan. Saattaa olla, että olen piankin matkustajakodin ainoa asukas.
Työntekijä kertoi, että hänen kiinanharjakoiransa synnyttää lähipäivinä. Näin kännykän näytöltä kuvia raskaana olevasta koirasta. Matkustajakodin pihassakin kirmaili koira, joka on kuulemma kiltti. Koira ei syönyt minua, mitä nyt vähän vain nuolaisi kättäni.
Eräs nainen kertoi Kokkolan kinojuhlista, jotka vaikuttavat kivalta pieneltä elokuvatapahtumalta (tapahtuma järjestettiin viime viikonloppuna). Tämän vuoden teema oli Iran -Nainen. Elämä. Vapaus. Festivaalit toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Pienillä paikkakunnilla on ilmeisesti pakko tehdä jotain, jos yleensä haluaa jotain tapahtuvan.
Polkupyörän avain löytyi. Sain apua satulan laskemiseen ja lainasin O:lta pumpun, joten pyörä on nyt käyttökelpoinen.
Sain Wifi-salasanan!
2 kommenttia:
Pienillä paikkakunnilla on voimansa, just tuo elokuvatapahtuma sen osoittaa. Suuremmissa kaupungeissa on helppo passivoitua vain vastaanottajaksi eikä tekijäksi.
On hienoa, että jotkut ihmiset ovat niin aktiivisia. Minusta tuntuu, ettei minusta olisi tapahtumien järjestäjäksi.
Lähetä kommentti