Junassa Kokkolasta Tampereelle jouduin istumaan miehen viereen, jonka mustasta t-paidasta oli tuunattu saksilla hihaton paita. Hän kaivoi välillä laukustaan paperipussin, jonka sisältöä haukkasi. Kauhavalla mies ojensi vasemman jalkansa minun yksityiselle reviirilleni ja piti sitä siinä Tampereelle saakka.
Hämeenkadun jalkakäytävälle oli kannettu kukkia ja kynttilöitä. Niiden keskellä oli lappu, jossa luki "Naisen paikka on elossa". Moni pysähtyi paikalle.
Keskustorin kohdalla nuoret naiset (suurin osa oli nuoria naisia) valmistautuivat marssimaan turkistarhausta vastaan. Teki mieli sanoa heille jotain ystävällistä ja kannustavaa, mutta en kehdannut. Olin juuri lukenut Laura Gustafssonin purskahtelevan romaanin keski-ikäistyvästä eläinaktivistista ja koirasta nimeltä Epikuros.
4 kommenttia:
Ehkä mies ei huomannut reviiriloukkausta. Huomautin kerran lähijunassa vastaavasta rikkomuksesta kolmen somalialaisen miehen ahtauduttua samaan loosiin (vanhan malliset Hki lähijunat) ja viereisen istuessa leveässä haara-asennossa. Tein tiettäväksi oman reviirini. Hän puolusteli miesten vehkeillä. Ja kun se on niin iso niin pakko pitää jalkoja näin, vastasin ja näytin puolen metrin väliä käsillä. Siitäpä ilo repesi, purskahtivat nauruun ja vähän itsekin virnistelin. Mutta oikaisi jalkansa omalle puolelleen.
Manspreading: pejorative neologism referring to the practice of men sitting in public transport with legs wide apart, thereby covering more than one seat.
Voi miten surullinen tapaus - taas kerran - siellä Hämeenkadulla.
Minä kuuntelin juuri eilen Laura Gustafssonia Joensuun kirjallisuustapahtumassa. Hänellä oli erittäin hyvä, mielenrauhaa häiritsevä alustus muunlajisista eläimistä osana meidän elämäämme.
En nyt sepustele tähän enempää. Kirjoitan jotain omaan blogiini kunhan ehdin ja saan ajatuksiani järjestykseen.
Hih, lempeä huomautus tepsii aina parhaiten.
Lähetä kommentti