Kirjoitan pikaisesti eilisestä teatterikokemuksesta. Tampereen teatterin Frenckell-näyttämöllä esitetään Leea Klemolan kirjoittamaa ja Antti Mikkolan ohjaamaa tragikoomista näytelmää Vaimoni Casanova. Tunnen ihmisiä, jotka välttelevät Klemolan näytelmiä ja jos vahingossa altistuvat niille, niin juoksevat karkuun viimeistään väliajalla. Minä kuulun Klemolan faneihin.
Vaimoni Casanova on esitetty aiemmin Kuopion kaupunginteatterissa. Näytelmässä mainittiin Väinölänniemi!
Vaimoni Casanova elää mee too-aikaa, mutta nyt syyllinen ei olekaan limainen miesnäyttelijä tai ohjaaja vaan vanhempi naisnäyttelijä Kyllikki (Mari Turunen), joka on joutunut kahdeksi vuodeksi jäähylle lähenneltyään kollegojaan.
Kyllikki palaa teatterille harjoitelemaan produktiota, jossa hän näyttelee "panemisen lopettanutta mummoa". Esitys tulee pienelle näyttämölle, jonka katsomosta on rajattu pois suuri osa paikoista. Näytelmää ohjaa Antero Jokinen (Lari Halme), joka ohjaamisen lisäksi työskentelee teatterin narikassa. Harjoittelijaa, joka yrittää pitää hommaa jotenkin kasassa, näyttelee Katriina Lilienkampf. Ari Vierelä (Kai Vaine) on Kyllikin vanha hoito ja Matti Hakulinen lääkäriaviomies.
Näytelmässä käsitellään huumorilla turvallisen tilan käsitettä, vanhenemista, seksuaalista häirintää ja monenlaisia nykymaailman ilmiöitä. Käydään läpi vihreät (saa koskea), keltaiset (pitää kysyä) ja punaiset (ei saa koskea) alueet.
Eräs kirjailijakaveri pitää kirjailijoista kirjoittamista vähän väsyneena hommana, entä näytelmien tekeminen näytelmien tekemisestä. Tällä kertaa tykkäsin.
Näyttämön taakse oli rajattu toinen katsomo, en oikein tiedä miksi. Lavasteina toimi lähinnä vesisänky. Vieressäni istuva pariskunta söi irtokarkkeja, jota paheksun.
Mari Turunen oli erittäinkin sopiva ja hyvä Kyllikki ja Lari Halme oli kerrassaan mainio Antero Jokisena.
Jos et järkyty dildon heiluttamisesta lavalla, Ikea -kassin tai baarituolin rynkyttämisestä tai jos sinusta on ok, että Kyllikillä roikkuu vyötäröltä uuninluukku, niin tämä on sinulle. Jos järkytyt, niin kannattaa sitli harkita. Pidän kovasti Klemolan näytelmien anarkistisesta tavasta käsitellä seksiä ja sukupuolta.
Hankin lipun vasta esityspäivänä ja niitä oli melko hyvin saatavissa. Näytelmä on kielletty alle 16-vuotiailta.
Kuva: Harri Hinkka, Tampereen teatteri
3 kommenttia:
Anarkistinen on juuri oikea sana, sitä koitin tavoitella lukiessani tätä kirjoitustasi.
Absurdi myös kuvaa hyvin Klemolan otetta.
Klemolan näytelmät jäävät aina mieleen vaivaamaan hyvällä tavalla ja katsomishetkellä naurattaa usein ja paljon.
Näin Kuopion teatteriesityksen vierailunäytäntönä Riihimäellä muutama vuosi sitten. Muistan paitsi huumorin, niin sukupuoliroolien tarkastelun ja vanhan tähden surun pärjäämisestään alalla enää skandaalin jälkeen ja vanhuuden koittaessa.
Totta, monet näytelmät unohtuvat, tästä jää ainakiin se uuninluukku mieleen.
Minulle jäi se mieleen jo tästä kirjoituksestakin! Mielikuvitus laukkaa villisti, kun yritän keksiä, mistä oikein mahtoi olla kysymys.
Lähetä kommentti