Huumorintajuni on kateissa. Kävin tilastomiehen luona ja eivätkä työt onnistuneet. Osittan se oli minun vikani.
Kävelin asemalta kotiin ja havahduin huomaamaan, että ei minun tarvitse olla hyvä. Saan vaikka vain olla. Maailma ei kaadu vaikka en julkaisisi yhtään tieteellistä artikkelia kuunaan.
Sellaista surua tai harmia ole, josta ei ostamalla toipuisi. Kävelin antikvariaattiin ja ostin viisi kirjaa. Kaikki tietysti loisto-ostoksia. Kävin vielä kirjastossa, lainasin kolme runokirjaa sekä Anita Konkan teoksen. Kirjoittajakurssin opettaja vertasi minua häneen. En ole varma pitäisikö vertauksesta olla ylpeä vai loukkaantua.Nyt pitäisi vielä ehtiä lukea.
5 kommenttia:
Lukemattomat kirjat ovat maailmassa parhaita, niitä voi käydä hipelöimässä salaisin toivein. Luetut ovat hyviä tai huonoja. Harmittaa, kun hyvät on luettu; ärsyttää, että huonoihin tuhlasi aikaa.
Viisi lukematonta kirjaa odottamassa - hekumallinen tilanne.
Minun kirjajononi: kaksi kirjaa kesken (toinen on Anthony Bourdainin Kobraa lautasella, jonka olen lukenut aiemminkin, ja joka muotonsa sekä luonteensa puolesta sopii 'keskeytettäväksi') ja viisi kirjaa jonossa (kolme omaa, kaksi lainassa). Luen aina kun tilaisuus tulee, mutta vähän säästelenkin kesän matkaa varten.
Saanko kysyä, millainen tilastoprojekti on meneillään?
Tilastoprojekti on sellainen 10 vuoden potilasseuranta. Pitäisi tutkia uusia diagnostisia kriteereitä verrata vanhoihin. Ongelma on, ettei niitä uusia ole varsinaisesti vielä edes julkaistu ja on vähän ongelmia laatimassani tiedostossa.
SPSS:lläkö teette? (Tuli jostain sellainen mielikuva. Ettet olisi maininnut ko. ohjelmaa jossain aikaisemmassa blogimerkinnässäsi.) 'Sössöllä' tulee itsekin väkerrettyä lähes päivittäin - ongelmia tosiaan tulee harva se päivä.
SPSS. Kyllä.
Lähetä kommentti