Pyöräilin töihin mitä suloisimmassa kesäaamussa. (Mielialani oli kyllä räjähdysaltis päivystyksen takia.) Heti koskipuiston kohdalla alkoivat ärsyttää roskat. Ihminen, joka ei liiku jalan tai pyörällä kapungilla varhain lauantai- tai sunnuntaiaamuna ei tajua miten siivotonta siellä on.
Yleensä kyllä näytän jo keskaria Puutarhakadun pyörätielle parkkeratuille autoille.
Tein töitä hiki hatussa. Sanoin hoitajille, että en viitsisi käyttää aikaani soittelemalla potilaille jatkohoitopaikkoja terveyskeskuksista. Hoitajat olivat sitä mieltä, että eivät hekään halua tehdä sitä. Näin yhden mieshoitajan netissä surffailemassa. Sanoin hänelle, ettei näytä olevan kovin KIIRE. Jälkeenpäin harmitti, mies on ihan symppis ja auttavainen.
Eilen illalla jouduin töihin ensiapuun. Etupäivystäjämme oli toiselta ammatiltaan pappi. Kun oikein huonosti menee hän voi vetäistä liperit kaulaan. Adventistina hän ei voi uskontonsa vuoksi juoda kahvia (nautintoaine), mutta voi syödä täytekakkua. Tuollaisia asioita on vaikea ymmärtää.
Katsoin dokumenttia Amisheista (meniköhän oikein). Lapset eivät voi pyöräillä kouluun, mutta saavat rullaluistella. Puhelinta ei sallita sisällä asunnossa, mutta autotallisssa kyllä. Mahdollisesti nämä määräykset tekevät elämästä yksinkertaisempaa. Ei tarvitse itse tehdä päätöksiä. Philadelphiassa oli viehättävä kauppahalli,jossa he myivät tuotteitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti