sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Krapulainen taidemaalari


Isäni, jolla on Spotify premuim ja joka auttaa minua muutossa, purkaa seinän, laittaa minulle parketin, juoksee ja käy kuntosalilla täyttää yllättäen 80 vuotta. Eräs ystäväni maalautti talon kuvan jollekulle lahjaksi. Siitäpä idea tehdä sama. Kahdeksankymppisillä kun pakkaa olemaan jo kaikkea.

Tapasin taiteilijan, jolla oli kestosänki ja peikkotukka. Kävin tänään noutamassa akvarellin, ehkä se ei ole ihan minun juttuni, ei se huono ollut, oikeastaan varsin sympaattinen ja kyllä siitä talon tunnisti. Mies tuoksahti voimakkasti eiliselle kapakkaillalle. Antoi minulle taulun ja pankkisiirtokuitin. Ei ottanut mitään yhteystietoja. "Maksat kun on maksun aika". Niin.

Siskoni saattavat lukea tätä. Lahja on yhteinen, jottei nyt tule väärinkäsityksiä ja sukuriitoja.

2 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Akvarelli on vaikea taiteen laji. Taiteilijalla on täytynyt olla jossain kohdassa ryypyn väli. Mäntän kuvatiadeviikoilla (jonne et päässyt?) oli käsittämättömän taidokkaita Arto Korhosen akvarelleja. Olin kade. Hyperrealismi on kuulemani mukaan nouseva taidesuunta, jopa maisemamaalaus on nykytaiteessa taas tulossa. Mukava työ, en ehkä kaupunkikotiini laittaisi, mutta maalle, ehdottomasti. Hyvä lahja. Taiteen tekemisellä on miltei mahdoton elää, hyvä että ostit. Eikä tilaustöitä nykyään paheksuta, niitä tekevät monet arvostamamme nimekkäätkin taiteilijat, sisustukseen sopivia. Onko se nyt kummempaa kuin olla valintatalonkassalla, mikä on varteenotettava ansaintamuoto monelle taiteesta elantoaan repivälle.

Heidi kirjoitti...

Taiteilijan pitää elää jollakin. En pidä mitenkään halveksuttavana, että taidemaalari tekee tilaustöitä. Mies oli mukava, eikä väheksynyt tehtävää. Tiedän, että isä arvostaa lahjaa, kun on itse tehnyt talon eteen niin paljon. Minusta työ oli jotenkin raikas. Ihan mukava omassa sarjassaan.