tiistai 21. syyskuuta 2010

Pientä piinaa

Ajoin kesken työpäivän vesisateessa polkupyörällä neljä kilometriä mammografiaan ja saman takaisin. Sain siis onneksi palkkaa siltä ajalta, jonka seisoin siellä tissit litistettynä. Miten paljon elämään liittyykään sellaista epämiellyttävää, joka ei ole ihan sietämätöntä, mutta jota ilman mieluummin olisi. Näihin asioihin kuuluvat mammografia ja gynekologikäynnit, mutta ei siitä enempää.

Kuulin tänään, että eräs tuttuni on kuollut. Hän ei missään nimessä ollut aina miellyttävä ihminen, mutta kuka olisi. En voi enää koskaan tavata häntä. Hän oli mies, joka lähti kerran kävelylle ja viipyi pari viikkoa. Ensi yönä muistelen häntä ja ajattelen hänen omaisiaan, jotka ovat minulle tärkeitä.

1 kommentti:

Kaisa kirjoitti...

Mies, joka lähti kerran kävelylle ja viipyi pari viikkoa. Voisiko sen nykyään pistää hautakiveen? Oulun eräällä hautausmaalla on 1800-luvun hautamuistomerkki, jossa lukee "tässä lepää, levottomuudessaan, suutarinkisälli..."