I rakastaa kalastamista. Vesi on muutenkin hänen elementtinsä. Jos I olisi vesieläin, hän olisi valas, siivilöisi ravinnokseen planktonia merestä. Aiemmin I harrasti sukellusta, enää hän ei mahdu märkäpukuunsa. I:llä on kalju, jota kehystävät kihartuvat vaaleat hiukset. Kasvoilla on ystävällinen ilme ja kainalosta pilkistää päivän lehti. Lehden I levittää työpaikan kahvihuoneen pöydälle. Työhuoneessaan hänellä on kalastusvälineitä ja puukko, jolla hän taitavasti kuorii hedelmät. Pöydillä lojuu omenanraatoja.
Keväisin I ottaa lomaa pohjoisen kalastusreissua varten. Matkalla päälaki palaa kevätauringossa rakoille. Myöhemmin iho hilseilee pitkään. Kevään viimeiset verkot nostetaan riskillä. Joka kevät I putoaa jäihin. Kalastukseen tulee lyhyt tauko kunnes vedet ovat taas jäästä vapaat.
I tulee taas kerran kahvihuoneeseen, levittää lehden pöydälle ja kaataa kahvia valkoiseen mukiin. Hän hörppii kahvia ja silmäilee kiireettömästi lehteään. Sitten hän alkaa valittaa, että ei enää näe kunnolla. Katson hänen silmälasejaan. Niihin on takertunut kalansuomuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti