Eilen taas muistin, ettei ilmaista ravintola-ateriaa ole. Olen osallistunut erääseen lääketutkimukseen. Firman edustaja ehdotti, että kokoontuisimme keskustelemaan hyvän ruoan ääressä. Mukana olivat tutkimukseen osallistuneet lääkärit ja hoitajat. Firman mies jaaritteli koko aterian ajan heidän tuotteestaan. Ruoasta lähti maku. Miksi tuhlasin ainutkertaista elämääni moiseen. Olisi tehnyt mieli laukaista jotain asiaan kuulumatonta ja vetäistä pullollinen punaviiniä suoraan pullonsuusta. Ei kiitos. Maksan itse ruokani ja valitsen seurani ja puheenaiheet, ei sen puoleen saavat toisetkin valita mistä puhutaan. Ja toisaalta ei minun seuraani nyt niin kummoista rynnäkköä ole. Tässä tavataan sanoa, ei se määrä vaan se laatu.
Lähden huomenna Lappeenrantaan. Päässäni on soinut pari päivää "Lähden Lappeenrantaan humppa siellä soi". En ole humppaihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti