Pidin eilen esitelmän lentokenttähotellissa. Minulla on tarve sanoa jotain näppärää, luoda uusi näkökulma. Näissä hommissa se on kyllä aika toivotonta. Sain narsistista tyydytystä kun pari tyyppiä kävi kehumassa esitystä jälkeenpäin. Olin taas kotona puolilta öin. Sen jälkeen ei tullut uni. Aamulla töissä lääkärin tärkein työkalu tietokone näkyi ikäänkuin sumuverhon läpi. Onnettoman ohjeman onneton lääkeosio poistettiin keväällä käytöstä koska se herätti niin paljon kritiikkiä, syksyllä se sitten otettiin pokkana käyttöön samoine virheineen. Kukaan ei jaksa enää vastustaa. Oivaa psykologiaa.
Töistä tullessa sain spontaanin idean mennä teatteriin. Katsoin Ben Eltonin näytelmän Popcorn. Olisin pitänyt siitä enemmän jos en olisi nähnyt kesällä Espoon teatterin loistavaa esitystä näytelmästä Esitystalous. Molemmissa näytelmissä käytettiin videopätkiä, toteutus Esitystaloudessa oli vaan niin paljon parempi. Ei tämäkään huono ollut, käsitteli nykyajan ilmiöitä väkivaltaviihdettä ja tositelevisiota. Farssin olisi voinut vetää vielä enemmän överiksi. Esa Latva-Äijö oli kyllä uskottava psykopaatti ja Niina Koponen oivallinen komedienne. Lopussa hymy hyytyi. Heti näytelmän jälkeen tuli ajatus, että amerikkalaiset ovat hulluja kunnes tajusin, että olemme ihan yhtä kahjoja.
Huomenna pitäisi mennä katsomaan elokuva Prinsessa. Lääkärilehden toimittaja haluaa haastatella minua elokuvasta. Vastasin, että en kykene mihinkään syvällisiin analyyseihin. Olisivat kuulemma pyytäneet Peter von Baghin apua jos olisivat sellaista tarvinneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti