Tampereella yritetään torjua synkeyttä valoviikoilla. Pimeys sallii kerrankin viettää iltoja kotona lueskelemassa ja katkomassa paloja tummasta suklaasta. Suklaapalan annetaan hitaasti sulaa kielellä ja kirjan sivuja käännetään verkkaisesti. Kukaan ei pidä lokakuussa tällaista passiivisuutta epänormaalina.
Lähden ensi viikon loppupuolella Washingtoniin. Vakuutin taas kerran netissä, etten sairasta lonkeronivusajosta tai pehmeää sankkeria, minulla ei ole muille vahingollista mielenterveyden häiriötä, en ole vakoillut tai suorittanut sabotaasia, eikä minua ole myöskään pidätetty alhaista moraalia osoittavasta rikkeestä.
Kun kävin vuosia sitten ensimmäistä kertaa Washingtonissa, pidin sitä tylsänä hallintokaupunkina. Vierailimme kaupungissa hyvien ystävien luona. T oli innoissaan sixbageistä ja gallonan viinileileistä. Suomessa alkoholia myytiin tuolloin vain pienissä pakkauksissa. Ystävät asuivat omakotialueella Bethesdassa, joka oli vielä tuolloin rauhallista ja turvallista aluetta. Kaupungissa asusti myös toinen ystäväpariskunta. Heillä oli avoauto, jolla matkustimme rannikolle. Kyetäkseen istumaan avoauton takapenkillä, oli sidottava huivi tiukasti päähän, sillä muuten hiukset irtosivat päästä. Asuimme motellissa, joka seisoi rannalla pittoreskisti puisten tolppien päällä. Meressä leikki parvi delfiinejä. J otti rantahietikolla T:stä valokuvan, jonka taakse hän kirjoitti "rantaslaavi haavi auki". M ajoi kuppilasta kotiin huppelissa ja kaikki sanoivat hänen ajavan paremmin humalassa kuin selvinpäin. Kuuntelimme rockia avoauton stereoista ja luulimme elävämme ikuisesti.
Olen käynyt myöhemminkin Washingtonissa. Siellä on hienoja (ilmaisia!) museoita. Taidemuseo, avaruusmuseo, luonnontiedemuseo ja Amerikan historian museo. Museoista osataan siellä tehdä "helppoja" ja viihdyttäviä, ihan positiivisessa mielessä. Museoissa on kivat ravintolat ja museokaupat. On Washingtonissa Georgetown, viihtyisä alue pienine liikkeineen ja ravintoloineen.
Nyt aion osallistua alani kongressiin. Joten tylsempää on tiedossa. L on onnekseni ostanut meille liput johonkin konserttiin Kennedy Centeriin. Mahdollisesti pysyn hereillä konsertin ajan, mahdollisesti en. Aamuöisin surffailen ostoskanavalta toiselle. Sängyn laidalla istuessa eivät jalat ulotu lattiaan.
4 kommenttia:
Kiva kuulla ettet sairasta neekerisankkeria tai muita vahingoittavaa mielenhäiriötä! ;)
Enpä usko, että hiukset voisivat oikeasti irrota päästä kovassa vauhdissa.
Matkailu avartaa aina ja ostoskanavatkin ovat suuressa maailmassa toiset! ;)
En toivota vielä hyvää matkaa.
Maatilan emäntänä rastitan aina vähän huonolla omallatunnolla Immigration-kaavakkeen kohdan "oletko oleskellut eurooppalaisella maatilalla?"
Se näyttää kuitenkin olevan niitä maailman kyselylomakkeita, joissa pitää olla tiukka yhdenmukainen "en"-rivi tai seuraa tarkemmin määrittämättömiä hankaluuksia sekä itselle että matkaseurueelle.
Olen kuullut, että ei rivistä lipeäminen aiheuttaa ongelmia.
Useamman kerran W:ssa käyneenä allekirjoitan täysin näkemyksesi. Keskustasta eii löydä edes aukiolevaa ravintolaa illalla, ne on kaikki lounaspaikkoja. Mutta ne museot - ja ilmaisia!
Lähetä kommentti