torstai 1. marraskuuta 2012

Ruukkukasvikatsaus nro 2

Sain tänään potilaalta valtavan kukkapaketin. Mies varmaan luuli, että kuljen töihin farmari-Volvolla. Paketin kuljettaminen pyörän tarakalla oli hankalaa. Kerroin miehelle, että tapoin vuosi sitten hänen antamansa atsalean viikossa. Tämä uusi kasvi osoittautui orkideaksi, jossa on neljä kukkavanaa, yhdeksän kukkaa ja kahdeksantoista nuppua. Suositut ruukkukukkakatsaukseni saavat uutta sisältöä, mikä onkin tarpeen, sillä toinen orkidea pudotti viimeisen kukkansa tänään ja näyttää nyt karulta. Saan potilailta lahjoja todella harvoin, eikä se todellakaan haittaa, sillä minusta nuo lahjat ovat kiusallisia.

Ilmoitin eilen FB:ssa lähteväni ensi viikon loppupuolella Washingtoniin. Minulla on eräs FB-ystävä Arja, joka on jotenkin vahingossa sujahtanut ystäväkseni. Luulin ensin hänen olevan luokkakaverini, mutta havaitsin myöhemmin, että sukunimi oli väärä. Tämä tuntematon Arja on kotoisin Kuopiosta, mahdollisesti samasta koulusta ja meillä on yhteisiä kavereita. Arja asuu Washingtonissa ja lähetti minulle viestin, jonka mukaan olisi kiva tavata, kun kerran tulen lähistölle. Vastasin hänelle, että olisi oikein mukava nähdä, mutten tiedä kuka hän on. Arja vastasi, ettei hänkään muista minua, vaan yhteinen tuttumme oli ehdottanut minua hänen kaverikseen. Voi olla, että Arjalta saisi jotain neuvoja siitä, missä Washingtonissa kannattaisi käydä, jos ehtisi.

Tänään eräs miespotilas, jonka kanssa on ollut hyvin vaikeaa, kertoi lopettaneensa tupakoinnin, vähentäneensä alkoholin käyttöä ja aloittaneensa treenaamisen. Sanoin hänelle ihan spontaanisti "Olen ylpeä sinusta!". Huomasin, että tuolla synkeäilmeisellä miehellä on kaunis hymy.




4 kommenttia:

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Saatkos useinkin kukkia potilailta? En ihmettele, jos olet noin mukava heille :)

Heidi kirjoitti...

Saan kukkia korkeintaan kerran vuodessa. En ole mukava vaan näyttelen blogissa mukavan lääkärin roolia.

sorvatar kirjoitti...

Lääkärit ovat muuten usein tosi mukavia... Harvoin tarvitsee käydä, mutta jos, niin yleensä hoitaja on huolestuneen oloinen ja sitten, kun pääsee lääkärille, niin siellä on joku rauhallinen tyyppi, joka hoitaa tilanteen "tuosta vaan", ei ainakaan kuormita potilasta huolellaan enempää. Muistan esim. vaikean synnytyksen ja se Rauha, kun lääkäri tuli paikalle ja "rauhoitti" kätilöt tai kun kuulo hävisi korvasta ja hoitaja panikoi liikaa, koska hätä on kuitenkin potilaalla periaatteessa. Oho, mikä ylistyspuhe, mutta näin se tahtoo olla (on ne hoitajatkin usein mahtavia.)

Timo Lampi kirjoitti...

Jumankekka, olihan hienosti sanottu, potilaalle!!! Olet sä viisas, pakko myöntää. ;DD

(Vaikka sä meetki hämilles kehuista...)