Olin toista päivää esimieskoulutuksessa. Paikoitellen anti oli mielenkiintoista, paikoitellen, ikävä kyllä, ei. Eräs ylihoitaja väitti luennossaan, että lääkärinkierron tarkoituksena on katsoa mahdollisimman monta potilasta. On totta, että usein on hoppu, silti tuo väite särähti korvaani.
Pari päivää sitten sanomalehdessä potilaat kirjoittivat lääkärikokemuksistaan.Eräs lukija kertoi, että vuodeosastolla lääkäri ja hoitaja tulivat lääkärinkierrolla sisälle potilasvessaan, jossa nainen juuri istui pöntöllä. Lääkärillä on kiire, oli hoitaja selittänyt. Moneen otteeseen on odoteltu vessan oven takana, mutta sisälle ei sentään ole toistaiseksi tunkeuduttu.
Kirjoitin luennolla kolumnia. P oli hämmästellyt, miten innokkaasti tein muistiinpanoja sairaalainsinöörin luennosta. Kirjoitettuani kolumnin ensimmäisen version aloin kirjata muistiin sanoja kuten visio, missio, strategia, prosessi, konsepti ja spesifikaatio. Koulutus kestää kevääseen, joten ehdin kerätä kadehdittavan hienon sanakokoelman.
4 kommenttia:
Itse entisenä hoitoalan ihmisenä muistan joitakin tilanteita joissa lääkärikierrolla asiat hoidettiin haavanhoidon yhteydessä tai muussa hoitotilanteessa. Ei sille potilaan ja lääkärin kohtaamiselle kyllä voi sanoa jääneen inhimillistä kahden tasavertaisen aikuisen ihmisen arvokkuutta. Potilas on monesti kuin esine jota kohdellaan todellakin välittämättä hänen ihmisarvostaan. En minä haluaisi olla perse paljaana makuuhaavan hoitotilanteessa ja lääkärikäynnillä yhtäaikaa se potilas. Kiusallista, vaikka samalla ymmärränkin, että tilanne missä potilas on lääkärinkierron aikaan johtuu usein hoitajien toiminnasta johon lääkärillä ei ole osaa eikä arpaa. Sairaalaoloissa ihminen muuttuu potilaaksi. Potilaalla on eri arvo kuin ihmisellä.
Muistan aikoinaan erään potilaan, joka oli usein osastolla, en edes muista mistä syystä. Näin hänet kerran kaupungilla siviilivaatteissa ja hämmästyin sitä, miten toimintakykyiseltä hän vaikutti. Tuntui kummalliselta, että hänellä oli myös sairaalan ulkopuolista elämää.
Omissa asenteissani on todella paljon korjattavaa.
Tutun tuttu vanhus oli kertonut, miten sai sellaisen "virallisen valvojan" huolehtimaan raha-asioistaan. Vanhus oli lähes 100-vuotias neiti-ihminen, vielä ihan ikäänsä nähden teräväkin, muttei tietenkään voinut sairaalasta hoitaa rahojaan. Hän sattui olemaan vessassa "isolla hädällä", kun tämä virallinen valvojaherra tuli käymään jotain allekirjoituksia hakemaan. Ja suoraan vessaan marssi hän. Siinä sitten pytyllä istuen kirjoitettiin allekirjoitukset ja tärkeä herra pääsi porhaltamaan seuraavan holhottavansa luo. Elämänsä sangen siveästi ja häveliäästi elänyt neiti sai todeta, että kaikkea saa kokea ennen kuin kuolee.
Kyllä mä oon likipitäen täysin tyytyväinen saamiini kokemuksii lääkäreitten kanssa. Paitsi kerran, mutta jääköö nyt kertomati. Ihmisten pitäis ymmärtää, että ei lääkäri nyt sentään Jumala ole, vaikka jotkut niin luulee. Aivan tavallinen ihminen siinä on työssään. Se tuppaa usein unohtumaan.
Onhan niitä hienoja sivistyssanoja mukavaa jossain viljellä. Samoin ammattislangia. :)
Lähetä kommentti