torstai 15. marraskuuta 2012

Luteet ja kuteet

Ensin sitä odottaa matkalle lähtöä kunnes huomaa, ettei siellä matkalla ole sen kummoisempaa ja alkaa odottaa innokkaasti kotiin pääsyä.

Netistä voi tarkistaa, missä hotelleissa on esiintynyt luteita ja meidän Washingtonin hotellistamme noita syöpäläisiä on löytynyt. Luteet voi murhata lämmöllä (sauna 60 astetta). Vaatteet käsketään pakkaamaan mustiin jätesäkkeihin. Minulla ei ole saunaa, enkä tiedä miten Pyyynikin uimahallisssa suhtauduttaisiin tuholaistorjuntayrityksiini. Luteet voi yrittää  tappaa kylmällä: vahinko kyllä, ulkona ei ole riittävästi pakkasta, eikä minulla ole parveketta. Matkalaukun säilyttäminen kerrostalon pihalla ei tunnu hyvältä idealta. Pakastin on täynnä mustikoita.

Minulla ei ole ollut minkäälaisia vaikeuksia herätä aamuisin kuudelta, aamiainen alkoi 6.30 ja luennnot 7.30. Luennot olivat sitä mitä ne yleensä ovat. Ei siitä enempää. Parilla luennolla luennoitsijalle luovutettiin palkinto. Hauska katsoa, miten palkinnon antaja ja saaja tarrautuivat lasiseen pystiin, nostivat sen esille ja automaattisesti pysähtyvät poseerausilmeeseen. Ilme valahti heti kuvauksen loputtua.

Kävin L:n kanssa Kennedy Centerissä kuuntelemassa nuorta pianistineroa, joka on nimeltään Lang Lang. Mies soitti Beethovenin teoksen Emperor (toivottavasti nimi meni oikein) upeasti ja yleisö taputti seisaallaan. Yleisö taputti myös silloin kun ei kuulunut taputtaa. Pianistia moititaan puuttuvasta tulkinnan kypsyydestä, miksei sitä saata uupuakin, onhan Lang Lang vasta 30-vuotias. Konserttiyleisö oli varsin rennosti pukeutunutta ja eräällä naisella oli korvillaan sellaiset lämpimät karvaiset korvaläpät. Nainen virkkasi jotain valkoisesta langasta.

Kävin Kramer kirjakaupassa, joka on viikonloppuisin auki ympäri vuorokauden. Kaupassa on baari sekä ravintola. Eilen haahuilimme Arlingtonin hautausmaalla. Käsitykseni innostavasta matkaohjelmasta pitää sisällään hautausmaa- ja kirjakauppakäynnit. Arlingtonissa koulutytöt katselivat Kennedyn hautaa haikeat kyyneleet silmissään.

Liikenne oli järjetöntä. Jokaisessa autossa istui yksi mies ja yhteen suuntaan kaistoja kulki välillä kuusikin kappaletta. Metrossa matkustimme me köyhät ja tilaa löytyi runsaasti. Minulle ei oikein selvinnyt paljonko lippu maksoi, välillä riitti 2.70 välillä ei. Lippuun piti toisinaan ostaa lisää voimaa päästäkseen ulos. Kerran yksinkertaisesti hyppäsimme portin yli.

Ostoskeskuksessakin tuli käytyä. Sovituskoppiin mennessä myyjä kysyi nimeni ja sen jälkeen huuteli oven läpi "Heidi, is everything okay?" Myös myyjä kertoi oman nimensä, joten asiakas saattoi vastavuoroisesti huudella myyjälle, jos tarvetta oli.  

Lentokone ei varmoista merkeistä huolimatta tippunut. Minut oli muiden kateudeksi ylennetty paluumatkalla Economy Extra luokkaan, jossa jaloille tarjoutuu hieman enemmän tilaa kuin karvalakkipuolella. En minä kuitenkaan nukkunut vaan vääntelehdin ja valvoin Islannnin ilmatilaa. Turhaa sinne on niitä sotilaskoneita toimittaa, rauhalliselta näytti.

P.S. Kuvat on napattu kännykkäkameralla.

8 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Hyviä kuvia. :)

En oikee voi ulkomaanmatkaas kommentoida, kun en itte oo sellassella, ees yhellä, täs elämäs käynny.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Reissuun mahtui monenlaista. En huomannut toivottaa hyvää matkaa, joten nyt kelpaa toivottaa hyvää kotiinpaluuta!

Pietarissa on kirjakauppa, joka on auki aina. Vuosia sitten siellä oli töissä Andrei -niminen nuorimies, joka opiskeli lääkäriksi. Kävimme sittemmin ystäväni kanssa hänen kanssaan piknikillä Kesäpuistossa ja vähän muuallakin.

Ystäväni on palannut Suomeen jo melkein kymmenen vuotta sitten, joten säännölliset Pietarinreissut ovat jääneet taa. Voi...

Anonyymi kirjoitti...

Pietarissa oli myös Leningradiaikaan hautuumaa, joka meni kello kymmeneltä illalla kiinni... Met kyllä olimma siellä klo 24, kun vartijapoijjaat kutsuivat tsajulle koppiinsa sen jälkeen, kun vartijoiden vartijat olivat lähteneet. Miten lie nykyysin? Hautuumailla pitää ehdottomasti käydä, mihin matka viekin!

Merja kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Merja kirjoitti...

Tuo kauppakeskuskuva on NIIN amerikkalainen. Ihan turhaan ne sinne joulukoristeiden alle sen kuusen laittaa, pistäisivät pelkän kanaverkkokehikon. Ei sitä kumminkaan näy.

AuvoT kirjoitti...

Siellä ei sitten ollut lumimyräkkää, uutisissa on jotain sellaista ollut. Mutta joulu näyttää jo olevan.

Anonyymi kirjoitti...

Multa ei ole vielä koskaan Jenkeissä nimeä kysytty kaupassa, mutta ärsyttävän tyrkkyjä ne myyjät kyllä ovat. Olen huvittanut itseäni ajatuksella, että suomalaisessa ruokakaupassa olisi myyjiä, jotka ilmestyisivät yllättäen aina hyllyjen takaa ja kysyisivät:
- Aha! Makaronilaatikkoa olet siis laittamassa. Muistitko ostaa myös ketsuppia?
- Kuule, joskus voi vaihdella tavallista reseptiä käyttämällä esimerkiksi erilaista juustoa makaronilaatikon päällä tai lisäämällä herne-maissi-paprikaseoksen sekaan. Pistetäänkö tästä sellainen ostoskoriin?
- Ootko muuten jo viikonlopun ruokia ehtinyt miettiä? Meillä olis broilerin rintafileet tarjouksessa.
jne.
jne.
jne.
Mä olisin ihan elementissäni tuollaisessa ärsyttäjän hommassa ; )

Heidi kirjoitti...

Pietarissa Vasilin saarella sijaitsee kokemisen arvoinen Smolenskin hautausmaa. Olen käynyt myös Piskarjovkan hautausmaalla, jonne on haudattu toisen maailmansodan uhreja ja jossa soi surumusiikki. Hautausmaat ovat ykkösnähtävyyksiä!

Tuommoinen aktiivinen myyjä voisi piristää mukavasti ruokakaupan myyntilukuja.