Hyvä Heidi X,
Seurasin kehitystänne Pohjois-Haagan kansakoulun seinältä neljän vuoden ajan. Jatkoin tarkkailuani T:n yhteiskoulun ja K:n yhteislyseon valkoiseksi maalatuilta betoniseiniltä. Sellaiseen seinään taulukoukun saaminen vaati ammattilaisen vehkeet.
Toivon, että olin teille jonkinlainen hyvä isä, ankara, mutta oikeudenmukainen. Olitte tunnollinen koululainen. Totteliaisuutenne oli minulle mieluisaa seurattavaa. Teistä tuskin tuli mitään kovin merkittävää, mutta todennäköisesti maksatte nurkumatta veronne, ettekä pysäköi autoanne sakkopaikalle. Parhaassa tapauksessa teistä tuli farmaseutti tai ala-asteen opettaja.
Minua jäi vaivaamaan, mistä tulikaan teidän elämänuranne? Pyydän teitä vastaamaan lyhyesti, sillä ette ollut ainut, jota seinältä käsin seurasin.
Terveisin,
Urho Kekkonen, tasavallan presidentti
Tampere 4.11.2012
Arvoisa Herra Presidentti,
Olen hyvin otettu kiinnostuksestanne vaatimatonta elämääni kohtaan. Olitte minulle kuin Jumala tai Joulupukki. Vietin monta tärkeää vuotta ankaran mutta oikeudenmukaisen katseenne alla.
Olette taas kerran oikeassa: minusta ei kehkeytynyt mitään kovin merkittävää. Olen kantanut korteni tämän maan hyväksi sen terveyden huollon ahkerana työmyyränä. Pärjään kohtalaisesti (sain yhdeltä potilaalta viime viikolla kukkia ja edellisen kukkapuskan sain joulukuussa 2010).
Kiinnostavatko teitä muut elämäni yksityiskohdat (kuten toteatte, meitä oli monta)? Kuten muutkin ikäluokkani kansalaiset, menin naimisiin, sain lapsia ja erosin. Tämä Herra Presidenttiä tuskin enää kiinnostaa, mutta kerron kuitenkin: makaan usein sohvalla torkkupeiton alla ja heiluttelen intensiivisesti varpaitani.
Kunnioittaen,
kansalainen Heidi X
4 kommenttia:
Hienoa, kun arvoisa UKK on vielä tänäkin päivänä kiinnostunut alamaistensa asioista.
Ilman muuta hän on kiinnostunut. Sauli Niinistön voi unohtaa, Urho Kekkosta ei koskaan. Niinistöä ei edes huomaa.
1970-luvun Kemin tehdaslähiössä oli pienen tytön päässä kolme samantapaista sankarihahmoa yli muiden: Kekkonen, Roope Ankka ja Veitsiluoto Oy:n toimitusjohtaja.
Kuvittelin että kaikki olivat vähän äreitä mutta hyväsydämisiä ja omistivat ison rahasäiliön.
Olen kertonut tämän, mutta kerron taas: törmäsin Kekkoseen parikymppisenä Siilinjärven kuntoutuskeskuksen käytävällä: niiata niksautin ja sanoin "päivää!".
Lähetä kommentti