Pyöräilin aamulla töihin kieli keskellä suuta ja kura pitkin lahkeita roiskuen. Jostain syystä ajo tuntui turvallisemmalta kun nousin pystyyn polkemaan ja kyntämään vetistä lunta. Paikoin siirryin ajoradalle, joka oli lumeton ja lokoisa polkea. Miksei presidenttimme puutu meidän pyöräilijöiden asioihin? Luulisi miehen ymmärtävän, kun on monesti näytellyt nuorta ja viriiliä rullaluistimet jaloissa. Tulin äsken päivystämästä ja kohtasin samat sohjot kuin aamulla.
Katsoin eilen Ang Leen elokuvan "Piin elämä". Elokuvan intilalainen päähenkilö ristittiin Pariisilaisen maauimalan mukaan. Miksei suomalaiselle vauvalle voisi antaa nimeksi "Pyynikin uimahalli"? Nyt-liite haukkui elokuvan coelhomaisia latteita viisauksia viliseväksi teokseksi. Minä katsoin elokuva satuna. Saduissahan pitää olla yksinkertaisia opetuksia.
Elokuvassa Pii kertoo aiheita kärkkyvälle kirjailijalle kaksi versiota siitä, miten pelastui haaksirikosta ja viikoista pelastusveneessä. Lopussa hän kysyi kirjailijalta "kummasta tarinasta pidit enemmän?". Ehkä uskonnoissa on kyse samasta: tarina luomisesta, meidän kaikkien puolesta henkensä antavasta Jeesuksesta ja odottavista taivaan riemuista, on monen mielestä kivempi kuin kertomus alkuräjähdyksestä, evoluutiosta ja kaiken päättymisestä sitten joskus. Itsehän sen tarinan saa lopulta valita.
3 kommenttia:
Pidin kirjasta, aion nähdä elokuvankin. Se on todellakin mielenkiintoinen tarina :)
Katsoitko kolmiuloitteisena vai tavallisena? Minakin haluan menna tuon katsomaan. On ilmaisia lippuja, jotka pitaisi kohta kayttaa. Isantakin voisi tykata.
3D. Lasit painoivat inhasti nenää.
Lähetä kommentti