keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Sukupuoliero

Eräs sympaattinen mieshenkilö, joka on mukavan naisen aviomies,  lähetti minulle valokuvan Tampere Beatles happeningista. Hän oli nimennyt kuvan "kaksi humanoidia", jonka ylensin huolimattomasti muotoon "kaksi humanistia". Näytän kuvassa mielestäni hämmästyttävän hyvältä. Näytän yleensä kuvissa kamalalta ja lohdutan itseäni sillä, etten millään voi luonnossa näyttää samalta. Vihaan valokuvattavana oloa. En käsitä nuoria naisia, jotka ehdoin tahdoin pyrkivät valokuvamalleiksi. Yritin muokata valokuvasta FB-profiilikuvaa, mutta se oli ängetty johonkin vaikeasti muokattavaan formaattiin. Kuvassa oli tiettyjä puutteita, joita olisin halunnut muuttaa: kättelin siinä leikillisesti miestä, jota en halua profiilikuvaani, minun silmäni olivat kiinni, näytin lievästi humaltuneelta ja edessäni pöydällä oli piripintainen muovituoppi olutta.

Keitän kananmunia, joten on oltava tarkkana. Aion syödä aamulla munan, jotta jaksan illalla päivystää. Jaksamisen takaa proteinipitoinen ravinto.

Kävin kaatamassa veden munakattilasta.

Olen huomannut työssäni hämmästyttävän eron miesten ja naisten välillä. Kehoitan usein potilaita kuoriutumaan vaatteistaan, jotta voisin tutkia heidät. Naiset alkavat heti etsiä silmillään naulakkoa, pukukoppia tai jotan alustaa, jolle viikata vaatteensa. Kun sellaista ei löydy he laskostavat vaatteensa tuolille. Moni mieskin tekee samoin, mutta noin neljäsosa miehistä viskelee paitansa ja farkkunsa luontevasti lattialle. He tehnevät samoin myös kotioloissa. Yleensä he eivät heittele vaatteita ympäri huonetta vaan pudottavat ne yhteen läjään jalkojensa juureen. Yhdenkään naisen en ole nähnyt toimivan samoin.

Tein töissä projektin loppuraportin. Raportissa kerroin suunnilleen samat asiat kuin väliraportissa. Keskityn moisessa joutavassa tekstissä siihen, ettei siihen tulisi liikaa toistoa. Synonyymien löytäminen on välillä vaikeaa, mutta se on tehtävän ainoa minua kiinnostava osuus.

5 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Sen aamuisen täytyy olla Supermuna, jotta se kantaa sinut proteiinillaan läpi iltapäivystyksen!

Eipä ole tullut mieleenkään, että ihmiset heittelisivät vaatteitaan lattialle. Paitsi korkeintaan kotona.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Keitin kaksi munaa, otan toisen niistä evääksi.

Tarina on tosi. Toinen nykyisin harvinaisemmaksi muuttunut tapa on vastata kännykkään kesken vastaanoton.

Annelie kirjoitti...

Että mua taas nauratti tekstisi. Ja juuri voin kuvitella tuon vaatteiden viskelyn tahi viikkaamisen. Kun kyllästyt lääkärin hommiin, voisit harkita näytelmäkirjailijan uraa. Ainesta varmasti kertyy mukavasti vastaanotoilla.

Unknown kirjoitti...

Mä en pidä siitä että musta otetaa kuva. Siihen mun etee ehtii aina rynnätä joku vanha kaljupää ukko!

Mä kysyn, et kaikkiko, vai jätänkö kalsarit. Sit laitan vaatteet oikeesee järjestyksee tuolille. :)
Kerran kysyin....no, en muista ammattinimikettä nyt, mut olin fys. polil ja johtava yli...mua tutki, nainen, et otanko nää pitkäpunttisetki kalsarit pois. Hän sano et jos sul on siel alla viel jotain, ni ota vaa, muuten ei tartte. En tiiä huomasko hän saman koomisuuden ku mä, kun hän punastu täysin.

No, tää oli taas tarina, mikä pitäs malttaa olla kertomatta. Saat kummiski työs puolest näist kärsii ihan tarpeeks.

Toivottavasti ois päivystykses tasasesti väkee, mut ei kiireeks asti. Mukavaa päivystystä. Muistan sua illalla ajatuksella, kun siellä töissäs oot tauolla. kais sentää syyä ehit, jossai välis. :)

Anonyymi kirjoitti...

Vaatteet lattialle vastaanotolla!? Eipä tulisi heti mieleen, että joku tekee niin.
Huvittavaa toisaalta sekin, että joku etsii katseellaan pukkaria. Onko riisuutuminen niin paljon salaista, että se olisi tehtävä seinän takana voidakseen sitten astua alusvaatteisillaan esiin. :) Hauska postaus!