Elokuvan tarina perustuu runoilija-toimittaja Mark O'Brienin artikkeliin. Miksi usein kaikkein epäuskottavimmat elokuvat "are based on a true story"? Nyt kun mietin asiaan, niin huomaan, että vammaisuutta käsittelevät elokuvat ovat usein "tositarinoita". Elokuvan vaivaannuttava osa on surrogantin ja hänen asiakkaansa välille kehkeytynyt rakkaustarina. Ihan kuin olisi häveliäästi päätetty, että kyllä seksiin on liitettävä aina rakkaus, ainakin amerikkalaisissa elokuvasaduissa.
Minua häiritsi John Hawkesin (polion halvaannuttamaa miestä näytellyt näyttelijä) lapsekas puhetapa. Elokuvan paras tyyppi on elämänmakuinen katolilainen pappi ja sanoma kaunis: kaikilla on oikeus rakkauteen ja seksuaalisuuteen.
Olen viime aikoina nähnyt kaksi elokuvaa halvaantuneesta miehestä (molemmat "tositarinaan" perustuvia), edellinen oli ranskalainen elokuva Koskemattomat. Osaako joku sanoa, miksi sen elokuvan nimi oli Koskemattomat? Seuraava elokuva kertokoon supermiehestä.
Viimeistelin eilen artikkelia ja kävin uimassa. Seisoin uimahallin ovien edessä mummoköörissä jo viisi minuuttia ennen hallin avautumista. Ammattini puolesta mieleeni tunki ajatus siitä, että kuinkahan moni uintitovereistani kärsii virtsankarkailusta. Unohtakaa tuo edellinen lause. Uima-altaan pohjan tuijottamisessa on jotain rauhoittavaa. Uin 700 metriä ja vesijuoksin aikani. Vesijuoksu tuntuu samalta kuin unessa, jolloin on kiire johonkin tärkeään ja matka etenee ponnisteluista huolimatta turhauttavan hitaasti.
6 kommenttia:
Minua häiritsi leffassa muutama muukin asia.
Joitakin mainitakseni: poliomiehen vankkumaton positiivisuus rautakeuhkossa. Ei vakuuttanut.
Seksi"terapeutin" rakastuminen. Hah. Kenties hän koki empatiaa, mutta rakkaus...Nou nou.
Avustajatytön (Amanda) kyyneleet, kun hän tuli tapaamaan miestä ennen ulkomaille lähtöään. Sitä ennen hän oli työn jätettyään jättänyt miehen täysin oman onnensa nojaan.
Hyvä muuten, jos tuollainen ammattiryhmä oikeasti on olemassa. Perusmaksulliselta naiselta saa varmaan aika kylmää kyytiä poikuutensa menettämiseen.
Minustakin tuo rakastuminen oli epäuskottava ja naisen kyyneleet autossa viimeisen session jälkeen. Juu ja avustajan palaaminen ja se, että moisesta rautakeuhkosta riippuvainen henkilö jätettäisiin tyystin yksin.
Kyllä sinne uima-altaaseen varmaan aikalailla kaikenlaista ihmisistä erittyy. Naurattaa kovin ajatelmas jonossa.
Lähin maalle, elukat seurana.
Meri Sisälläni on myös tositarina halvaantuneesta miehestä, joka haluaa armomurhan. Näin sen Turussa melko tuoreeltaan, katsomossa oli lisäkseni kolme ihmistä. Kokemus oli maaginen ja koskettava.
Tää ranskalaisleffa ja kysymyksesi nimestä, no se oli kiinnostava kysymys ja etsin vastauksen:
"There is one guy from the projects who was saying "This subject is untouchable. You don't make a comedy about this." And last year in France, all the movies have in common are that they're about subjects we don't have to touch. For instance, to make a film without dialogue today, at the time of 3D, is amazing. To make a movie about very tense subject like pedophiles ("Polisse") and there's another movie that's very successful in France ("The Declaration of War") that's about a couple who have a love child. The common points of all these movies is to choose some subjects that are very subversive."
http://www.comingsoon.net/news/movienews.php?id=90335
Kiitos Zepa.
Perhonen lasikuvussa kertoi miehestä, joka kommunikoi silmäluomellaan. Tositarina sekin.
Lähetä kommentti