Istuin tänään toista päivää sairaalan taloutta käsittelevillä luennoilla. Otin mukaan neuletyön, mutta en kehdannut kaivaa sitä esille. Sen sijaan näpräsin älypuhelinta, luin artikkelia ja kirjoitin kaikenlaista. Samalla kuuntelin.
Luennolla sanottiin, että laki määrää virkamiehen käyttäytymään virkansa edellyttämällä tavalla. Eräs tuomari leikkeli oikeudessa karvoja kämmenselästään. Sitä ei pidetty virkaan sopivana käytöksenä. Poliisi taas kirjoitti lehteen rasistisen jutun. Olihan se poliisi, joka kävi niin kuumana jonkun naisihmisen perään, että harrasti seksiä tämän kanssa virka-autossa. En aio tehdä mitään edellämainituista, kämmenselässäni ei edes kasva karvoja. Blogia saanee pitää kun niitä on jopa sairaalan sivuilla, mutta mistä saa kirjoittaa?
Hoitohenkilökunnan ja lääkärien sekä talousihmisten välillä on näkemysero: talousihmisten mielestä me tuhlaamme ja omasta mielestämme teemme vaativaa työtä vähäisin resurssein. Eräässä terveyskeskuksessa kollega näytti käytävää, jonka varrella sijaitsivat hallintohuoneet ja nimitti sitä työtä tekemättömien käytäväksi. Talousmiehen mielestä ei haittaa vaikka lääkäri ottaa hatkat, uusia saa tilalle. Meidän mielestämme työmme on erityisen tärkeää ja olimme miehen sanoista hieman loukkaantuneita, mutta me olemmekin herkkähipiäisiä kuin piirtopaukamointiset (kuulin sanan hiljattain ja minulle tuli vastustamaton halu käyttää sitä).
4 kommenttia:
Näkökulmien kohtaamattomuus on valitettavan yleinen tauti. (Onkohan sille tautiluokitusta? Toivottavasti kuitenkaan ei...)
Niin on.
Luulen, että asiakaspuoli kallistuu ennemmin lääkärien kuin talousihmisten puolelle tässä.
Harmi, ettei enemmistö voita.
Minerva, enemmistö voittaa aina, sillä se äänestää valtaan aina juuri ne paukamoiset, jotka ymmärtävät tasan kahta keskenään ristiriitaista tavoitetta; terveyteen on aina laitettava kaikki resurssit, jotka se vaatii, ja resurssit eivät ole rajattomat.
Kukaan, joka viitsii katsoa tämän näkökulmien kohtaamattomuuden yli, ja haluaa miettiä tarkemmin, mikä toimii ja mikä ei, ei tule ikinä päättämään asiasta, koska populismi jomman kumman (kumman tahansa, ja nykyään vaikka yhtä aikaa kummankin) näkökulman puolelta on niin luvattoman helppoa - ja on aina oleva, eikä kukaan kuuntele ketään, jolla on toisenlainen näkökulma (ja tämäkin näkemys on kai jotain populismia). Jos jotain parantavia päätöksiä joskus tulee, ne tulevat pakon edessä ja silloinkin vahingossa.
On vaikea ymmärtää, miten tähän maahan on joskus oikein erikseen rakennettu hyvinvointiyhteiskuntaa.
Anteeksi Heidi.
Lähetä kommentti