Hyvää Joulua elinkeinolain nojalla

Työmatkani varrella joku oli liimannut liikennevalotolppaan tarran. Tarran kuvassa kameraan tuijotti kolme sotkuista sikaa. Niiden koivet olivat jonkun mudan näköisen möhnän peitossa. Possujen viereen oli painettu teksti "Millä oikeudella?". Joku toinen oli vaivautunut kaivamaan mustan tussin esille ja tekstannut päälle "Elinkeinolain nojalla". Itseäni vaivaavat moraaliset pohdinnat liittyvät nykyään usein kuluttamiseen. Tänään ennen junaan astumista käväisin tavaratalossa, josta joulukukat olisi saanut puoleen hintaan. En ehtinyt ostaa. Sepäs harmitti minua kovin. Olisinko tullut onnelliseksi edullisesta kukka-asetelmasta tai olisiko sen vastaanottaja ollut iloinen saamastaan alumiiniastiasta, johon oli istutettu amaryllis ja tikussa killuva sydän. Varmaankin olisi.

Televisiossa esitettiin dokumentti Tavarataivas, jossa mies vie kaiken omaisuutensa varastoon ja saa noutaa sieltä vain yhden objektin päivässä. Dokumentti ei ollut minusta mitenkään loistava, mutta idea oli hyvä. Minä hellin itseäni tavaroilla. Hiljattain vein kierrätykseen kymmeniä lakanoita ja eilen ostin uudet lakanat ja tyynyliinan. Toiminnassani ei siis ole mitään järkeä.

Istun lähes tyhjässä Turun junassa. Juuri sillä paikalla, jonka olin ostanut istuu joku. En viitsi häätää häntä, joten istun mahdollisesti jonkun muun paikalla. Pysähdyimme juuri Toijalaan. Junan ikkunasta näkyy jouluinen maisema: rähjäinen varastorakennus, alastomia koivuja, töhritty sähkökaappi, kuraa, pari autoa ja paljon harmaata.

Sykähdyttäviä jouluterveisiä singahtaa täältä rautateiltä kaikille niille, jotka ovat vaivautuneet blogiani lukemaan ja erityisesti heille, jotka ovat viitsineet tekstejäni joko julkisesti tai yksityisesti kommentoida.