torstai 19. joulukuuta 2013

Joulukinkun säilyvyys

Sain eilen joulukortin, johon oli kirjoitettu "Tämä on lähes ainoa vapaaehtoinen joulukortti". Koska minä en juuri koskaan saa lähetettyä joulutervehdyksiä, ei kenenkään tarvitse muistaa minua velvollisuudesta, vaan ihan huvikseen pelkästään. (Monella tavalla sitä voi saamattomuutensa selittää poistiiviseksi ominaisuudeksi). Sain myös kortin, jota koristivat John Lennonin, Paul McCartneyn, George Harrisonin ja Ringo Starin kuvat. Kortissa lupailtiin lahjankin saapuvan myöhemmin. Aloin pohtia kyynisen elämänasenteen järkevyyttä ja miettiä uutta maailmankäsitystä, jossa kaikki yllätykset eivät olekaan ikäviä.

Dessu sanoo blogissaan, että jokainen on omasta mielestään huumorintajuinen. Minähän tietysti olen sitä. Minusta keskeinen asia on itselleen nauraminen ja itsensä nolaaminen. Toisten nolaamisessa ollaankin jo vaaravyöhykkeellä ja siinä vaaditaan tyyliä. Huumorin pahin vihollinen on sovinnaisuus. Huumorin toinen vihollinen on huumorin analysoiminen.

Kerron taas saman joulujutun, jonka kerron joka joulu. (Näytetäänhän televisiossakin aina jouluaattona Frank Capran "Ihmeellinen on elämä", eikä siihen silti kyllästy). Työskentelin apulaislääkärinä sairaalassa, jossa toimin jostain syystä joulun tienoilla ensiapualueen ylilääkärin sijaisena. Asemani vuoksi minulle soitettiin Savon Sanomista ja toimittaja kysyi "Onko sinne tullut paljon potilaita, jotka ovat syöneet liikaa kinkkua?" En ollut kuullut ainoastakaan. Toimittaja ei tästä tiedosta lannistunut: "Mitä pitää tehdä jos on syönyt liikaa kinkkua?". En tiennyt ainuttakaan lääketieteellistä kinkun liikasyönnin jälkimainingit parantavaa lääkettä tai hoitotoimenpidettä. "Pitää syödä kinkkua kohtuullisesti" sanoin jotain sanoakseni. "Kauanko joulukinkku säilyy jääkaapissa?" Toimittaja ilmeisesti luuli, että lääkäreillä on vastaus kaikkeen. Seuraavan aamun lehdessä oli haastatteluni mustissa raameissa "Heidi kehottaa kohtuullisuuteen kinkun syönnissä". Minua hävetti niin, etten tajunnut leikata juttua talteen.

5 kommenttia:

bert kirjoitti...

Nykyään kun kaikki ratkaisut voi googlettaa, voisit pyytää Savon Sanomia painamaan lehteen oikaisun.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

No hyvänen aika, lääkärihän tietää kaiken. Meidänkin sairaalassa, missä työskentelen, lääkäriltä kysytään apua... no joka asiaan. Ja mielenkiintoiset on vastaukset. Psykiatreilla:)
- Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta -

Timo Lampi kirjoitti...

Ei tossa tarinassa oo mitää hävettävää. Musta on halvin väri painaa ja toimittaja ilmeisesti halus raamittaa jutun, että lukijan silmät osuis juttuun. :)

AuvoT kirjoitti...

Hyvä neuvo, ajattelin kyllä noudattaa. Kiitos. Uskon että lääkärit tietävät mikä on meille hyvästä, vaikka kuinka kieltäisit sen. Ei minua niin helposti horjuteta.

Toiseen asiaan, joka ei minulle oikeastaan kuulu, mutta sanon silti. Blogisti H:kin ajatellessa huumoria, kirjoitti heti nolaamisesta. On muutakin huumoria kuin nolaaminen. Vaikka nykyisenä huumoriköyhänä aikana ei kai muuta enää tunneta. Nimittäin, huumori perustuu yllätykseen, ja yllätyshän voi olla myös positiivinen yllätys. Kaiken ei tarvitse olla nolaamista.

Heidi kirjoitti...

Nolaaminen oli ehkä väärä sana, mutta itseensä ei pidä kovin vakavasti ottaa. Voi hauskuus syntyä yllätyksistä ja toisiinsa yleensä liittymättömien asioiden yhdistämisestä jne.