Jouluna isä valitsi pitkään oikeanlaista kuusta ja sen laadusta riitti spekuloitavaa ainakin viikoksi. Puuta vertailtiin edellisvuosien kuusiyksilöihin ja pohdittiin laveasti hintalaatusuhdetta. Jos joulupuun tuuheus ei isää tyydyttänyt, hän porasi runkoon reikiä, joihin ruuvasi lisäoksia. Kuusen latvassa piti olla tähti ja oksilla sekä sähkökynttilät että aitoja kynttilöitä.
Lahjoja oli oltava paljon, myös aikakausilehdet kelpasivat lahjoiksi. Sain Aku-Ankan joulunumeron joulupaperiin pakattuna.
Joulupöydässä kuului olla lipeäkalaa, sillä isä piti siitä. Minua vähän yökötti, mutta menihän se kun valutti riittävästi voisulaa päälle. Voisulalla rikastettiin kaikkia ruokalajeja, joten sitä tarvittin iso astiallinen ja välillä jouduttiin laittamaan lisää voita hellalle sulamaan. Laatikoita tarjottiin tietysti montaa laatua: perunaa, lanttua ja porkkanaa. Jälkiruoaksi äiti keitti sekahedelmäsoppaa, jota isä oli tottunut jouluna syömään. Meillä ei luettu jouluevankeliumia, mutta soitettiin hartaita joululauluja ja kovaa.
Joulurauhan julistuksen jälkeen ei saanut puhua politiikkaa, eikä riidellä, joten kukaan ei uskaltanut sanoa juuri mitään ja lopulta riideltiin kuitenkin. Minä mökötin kun kukaan ei ajatellut Biafran lapsia ja muistin välillä huomauttaa, miten heillä oli nälkä. Katsoin syyttävästi vanhempiani, jotka ruokailivat tyytyväisinä ja syyllistin äitiäni, joka oli ahertanut ruokien ja leivonnaisten parissa monta päivää.
Joulupäivänä ei saanut mennä kaverien luo. Katsottiin telkkaria, luettiin kirjoja ja riideltiin siskojen kanssa suklaista ja kuljettiin uusissa villasukissa. Sopeuduttiin hiljalleen siihen, ettei taaskaan oltu saatu ihan sitä mitä oli toivottu.
2 kommenttia:
Entinen appiukko ruukasi sanoa aina, ettei ikinä ole ollut näin komeaa joulukuuusta kuin tänä vuonna. Yhtenäkään vuonna se ei ollut komea, aina joku muotopuoli, joka oli vaan ollut helposti saatavissa.
Itselläni on koottava ikikuusi, on tuuhea ja tasaoksainen. Taloudellinen vaihtoehto, kun 50 euron kertainvestoinnilla on kuusta saatu jo 10 vuotta ihailla. Vain tuoksu puuttuu, mutta astmaatikolle se ei olekaan tärkeää.
Tuohon aikun kuusikommenttiin. Jos oikein kuvittelee niin kyllä se muovikuusikin tuoksuu. Mummuni tuli meille aikanaan kylään joulun aikaan. Hän istuutui hyvin aidon näköisen muovikuusen viereen, veti syvään henkeä ja huokaisi ihastuneena, että kyllä se tämä kuusen tuoksu tekee joulusta joulun.
Ei paljastettu mummu paralle asian todellista laitaa. :)
Lähetä kommentti