sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Neotenia

Söin perjantaina kahden vanhan luokkakaverini seurassa. He totisesti tietävät miten minun tulee toimia (ja ovat oikeassa). Jotenkin toisten asiat ovat niin paljon selkeämpiä kuin omat, joita pakosta katsoo ikäänkuin makro-objektiivilla, jolloin kokonaisuus jää peittoon. Ulkopuolinen näkee elämän valtavan laajakulman läpi.

Lauantaina saimme tyttäreltäni Särkänniemi-rannekkeet, joilla saatoimme ensin ihailla kaloja ja sen jälkeen Sara Hildenin museossa Ellen Gallagherin näyttelyä, jota Hesari hiljattain ylisti. Kävin katsomassa saman näyttelyn jo kertaalleen ennen "jos sinä käyt kerran kymmenessä vuodessa taidenäyttelyssä, niin sinun pitää nähdä tämä" - hehkutusta. Toden totta näyttely näytti nyt selvästi hienommalta kuin edellisellä kerralla. Metallihäkkyrä näyttelytilan aulassa vaikutti vähemmän museoon unohtuneelta rakennustelineeltä. Muutama taulu oli edelleen hieno.

Jälkeenpäin käväisimme galleria Rajatilassa Mirka Kinnulan näyttelyssä, jossa sai äänestää parasta taulua. Sen saattoi voittaa itselleen. Myöhästyimme äänestyksestä ja arvonnasta. Pidin voittajataulusta. Teokset oli ikävä kyllä (ehkä äänestykseen haluttiin saada mahdollisimman monta taulua) ripustettu  gallerian seinille kovin tiheään. Mirka Kinnulalla ja Anne Mölsällä on hieno projekti, jossa istutaan taiteilijoita vastapäätä ja toinen maalaa nopean akvarelli- ja toinen kirjoittaa runomuotokuvan. Yllä Mirka Kinnusen maalaama yleisöäänestyksen voittanut teos.

Akvaariossa näimme aksolotleja, joka ovat esimerkki neoteniasta (eikös olekin hieno sana, löytyi Wikipediasta): otusten kehitys jää toukkavaiheeseen ja ne hengittävät ulkoisilla kiduksilla, jotka heiluvat vedessä kuin oranssit vesiheinät. Oliot näyttävät sikiöiltä ja herättävät suojelunhalua.

Illalla kävin toista kertaa katsomassa Les Miserablesin, joka oli edelleen hyvä. Istuin rivillä yksi, paikalla yksi, joten näyttelijät näkyivät polvista ylöspäin, pienikasvuisimmista näkyi vain vyötärön yläpuolinen osuus.

Aamulenkillä Pyynikillä törmäsimme sombreropäisiin miehiin, jotka kertoivat tekevänsä musavideota . Eräs heistä tytötteli, joten pidin hänestä heti. Lupasin mainostaa bändiä, jonka nimi on Nitroforce 9.


2 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Olipa eksoottinen näky Pyynikillä! Jos tulevat keikalle lähimaisemiin on mentävä katsomaan.

Heidi kirjoitti...

Miehillä oli paksusti värivoidetta naamassa ja tekoviikset.