Silmäntäysi

On hyvä tavata ihmisiä, saa virikkeitä. Kuulin eilen avioeroa kuvaavan tuoreen ilmaisun, jota oli käyttänyt mieshenkilö: uudistunut elämäntilanne. Ei jäädä tarpeettomasti vanhoja märehtimään vaan käydään kohti uusia seikkailuja.

"Inhimillinen tekijä"- ohjelmassa haastateltiin Rosa Meriläistä ja Riku Suokasta, jotka potevat unettomuutta. Aihe kiinnosti, sillä lähes koko sukuni on huonounista. Ohjelmaan valitaan melkein aina julkisuuden henkilöitä, jotka kärsivät ongelman kevytversiosta. Näin saataneen lisää katsojia lisäksi monet julkisuuteen tottuneet ovat sanavalmiimpia kuin me tavalliset ihmiset. Meriläinen ja Suokas ovat erittäin hyviä puhumaan, onhan Suokas vielä kaiken lisäksi "stand up"- koomikko ja entinen teatterinjohtaja. Minun korvaani heidän ongelmansa olivat hyvin lieviä. Tunnen ihmisiä, jotka nukkuvat vain pari tuntia yössä ja senkin vahvasti lääkittynä.

Mummoni totesi lähes joka aamu "en nukkunut silmäntäyttä". Meitä huvitti, sillä hänen kammaristaan kuului koko yön äänekäs kuorsaus. Ehkäpä se uni oli juuri siitä syystä niin kevyttä, että hän koki valvoneensa koko yön. Äitini oli aina hereillä vaikka hänelle meni sanomaan jotain ihan mihin aikaan yöstä tahansa. Siskoni nukkuvat katkonaisesti ja niin minäkin. Jostain syystä viime aikoina olen nukkunut erittäin hyvin, mutta ei tarvita kuin tavallista aikaisempi aamuherätys, matka, joku murhe tai onnistuminen, niin unet tärveltyvät.

Olen lukenut Roope Dessutomin blogista kaupunkikierroksista vanhassa Helsingistä. Viimeksi Dessu kirjoitti Vanhasta ylioppilastalosta. Minun muistoni ovat aina tämän tyyppisiä: kävimme Vanhalla ylioppilastalolla konsertissa, jossa esiityi Petri ja Pettersson Brass. Söimme sipulikeittoa Vanhan kuppilassa ja T varasti sieltä ruskeat keittolautaset. Lautaset olivat rumat ja eriparia.