Kuten joku tarkkaavainen henkilö saattoi havaita, en eilen ripittäytynyt lainkaan. Pidin vapaapäivän, sillä eiväthän sanomalehdetkään ilmestyneet. Lapsuudessani ei joulun aikaan kuultu uutisia edes radiosta tai televisiosta, mutta nyt on maallistuttu siinä määrin, että uutistoimittajat joutuvat joulunsa töillä pilaamaan. Minulla on poikkeuksellisesti koko joulu vapaata, joten sivistän itseäni lukemalla Murakamia. Miksi ihmeessä mies tekee kirjoistaan niin paksuja? Vähempikin mielestäni riittäisi. Olen odottanut jo 150 sivua, että homma jotenkin etenisi, mutta ei siitä ole sen valmiimpaa tullut (Kafka Rannalla).
Jouluna kuuluu katsoa aina samat elokuvat. Katsoin eilen tyttäreni kanssa elokuvan Smoke, jonka olen nähnyt moneen kertaan. Se on aina yhtä suloinen, parasta mitä Paul Auster on kirjoittanut. Tom Waitsin laulu elokuvan lopussa tuo kyyneleet silmiin.
Jouluna syödään tutut kinkut ja rosollit, jostain syystä näitä herkkuja ei nautita koskaan muulloin. Vaihtelua toi siskon pojan tekemä lanttulaatikko, jonka ohjeessa oli käsketty maustaa lanttusose ruokalusikallisella inkivääriä. Ohjeessa lienevät teelusikka ja ruokalusikka meenneet sekaisin. Sisko on soittanut neljä viikkoa saksofonia ja hän puhalsi meille torvella "Jouluyö, juhlayö".
Olimme päättäneet, ettei lahjoja jaeta. Ruoan jälkeen oli omituisen tyhjää. Jos olisimme saaneet sellaisia tarpeellisia suosikkilahjoja kuten kakkutikkarisetti tai hattarakone, niin niiden ihmettelemisessä olisi aika kulunut leppoisasti.
2 kommenttia:
Minä taas katsoin elokuvan Good bye Lenin. Hyvin oli aikaa kestänyt ja edelleen yksi suosikeistani. Johtunee Berliinistä, jossa ravasin takavuosina tiheään.
Good bye Lenin on sympaattinen elokuva, mutta Smoken jälkeen oli vaikea heti katsoa toista elokuvaa. Katsoin myöhemmin vielä Gosford parkin, joka oli oikein viihdyttävä.
Lähetä kommentti