torstai 5. helmikuuta 2015

200

200 on hieno pyöreä luku. Sitä voisi kuvailla tasapainoiseksi, optimistiseksi ja tulevaisuuteen suuntautuvaksi. Luvun eteen ei voi laittaa ainuttakaan negatiivista adjektiivia. Olen kiitollinen jokaisesta virtuaalihenkilöstä tuon luvun takana.

Kirjoitan tätä tabletilla, joka on hankalaa. Teen sen salaa vanhemmiltani, joka on omiaan lisäämään regressiotani. On kuin kävisi nurkan takana tupakalla.

Tänään oli pakko vetää hanskat käsiin. Toppatakkia en ole kyennyt riisumaan koko matkan aikana. Tämän rannikon nimi on Coste del Sol. Isä katsoo taas televisiosta kuvia lumimyrskyistä, joita on näköjään jatkuvasti eri puolilla maailmaa. Pidän tästä kirpeän aurinkoisesta säästä. Shortseihin pukeutuvat vain Englannissa karaistuneet ikiruskeat rouvat ja herrat. Uimarannalle on viritelty markiiseja suojaksi navakalta tuulelta. Niiden takana makaavat vaikeasti rusketusriippuvaiset turistit.

Matkustimme bussilla Rondaan, jossa on silta, jota kaikki käyvät katsomassa. Maisemat olivat jylhiä. Bussi teki sellaista kieppiä vuoren rinteillä, että piti pidätellä oksennusta. Rondassa voi kävellä Hemmingwaynkatua. Kirjailija on majaillut kaupungissa ja istunut härkätaisteluareenan katsomossa. Areena oli kaunis, ja siihen sai tutustua 6.5 euron hintaan. Härkiä ei näkynyt.

Huomenna suuntaan Malagaan. En osaa laittaa tähän kuvia, joten joudutte käyttämään mielikuvistustanne.

Mietin jo kotimatkaa. Luin, että yksittäisen henkilön riski joutua lento-onnettomuuteen on yhden suhde 2.7 miljoonaan. Ei voi pitää paikkaansa.

Isä tekee punnerruksia. Lopetan päivitykseni tältä erää.

5 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Ostin eilen tablettiin näppiksen Prismasta edulliseen 29,90 (miinus verovähennys) hintaan. Kevyt, muistuutta olomuodoltaan pädin kuoria. Olen päättänyt yrittää kokonaan luopua pöytäkoneen käytöstä, sillä kirjalliset tuotokseni ovat nykyään sangen vaatimattomat.

Timo Lampi kirjoitti...

Onnittelut tasaluvusta!
Mulla ei ensimmäinenkään satanen oo täynnä.

Mukavaa on taas huomata, että lapsi on vanhemmilleen aina lapsi. Salatupakointiin viittaava vertaus oli kutkuttava! Kuulemma meidänkin muksut muuttavat puhetapaansa, kun tulevat kotiinsa käymään. Näin on mulle kertonnu heidän elinkumppanit.
Mä en huomaa mitään eroa. Samanlailla puhuvat kuin aina ennenkin. Paitsi sillon puhuvat eri tavalla kun vastaavat työpuheluihin.

Kiva kun päivität myös lomalla ja anteeks huutomerkit...

bert kirjoitti...

Kauhean epähuomaavaista meitä iänkaiken blogilistalta (tai muuten) seuranneita kohtaan syynätä aina vain Googlen lukijamääriä ;)

Kaisa kirjoitti...

Toppatakki Aurinkorannikolla kuulostaa hyvin ei-sesonkiajan matkailulta!

Heidi kirjoitti...

Juu. Nyt olen Malagassa, joka vaikuttaa tosi kivalta kaupungilta. Olen yksityismajoituksessa, jossa netti toimii joten kuten.