torstai 19. helmikuuta 2015

Ilmaisia kirjoja

Kirjaston aulassa seisoo hylly, johon asiakkaat voivat tuoda tarpeettomia kirjojaan, ja sieltä kirjoja tarvitsevat voivat kantaa niitä koteihinsa.

Maanantain jumpan jälkeen vilkaisin ihan pikkuisen Sampolan kirjaston aulan hyllyä ja löysin sieltä Philip Rothin romaanin Portnoyn tauti. Pidin kirjasta kovasti joskus silloin nuorena, eikä minulla ole kyseistä teosta, joten pistin sen reppuuni. Saatanhan vielä lukea sen uudestaan. Kirjan kannet olivat hieman nuhjaantuneet, mutta ei se mitään. Tiistaina löysin pääkirjaston aulan hyllystä Salingerin klassikon Sieppari ruispellossa. Sekin minulta puuttuu. Kolme viikkoa sitten Nabakovin Lolita suorastaan tyrkytti itseään Metson aulassa. Kirja lymyili jo hyllyssäni pokkariversiona. Otin kuitenkin sen kun ilmaiseksi sain. Alkukantainen keräily- ja säilöntävietti valtasi minut.

Teemalta tuli hiljattain ohjelma Back to sixties. Oli ihana katsoa millä intohimolla ja ilolla vanhemmat miehet soittivat nuoruutensa musiikkia. Kitaraa soittava mies on jotenkin seksikäs. Koulu- ja opiskeluaikana jumiuduin soittajien kylkeen tuijottamaan heidän käsiään. Kouluaikoina suosiooni pääsemiseksi riitti yhdenkin kappaleen sointujen osaaminen. Eri asia sitten on, olinko minä kitaristien suosiossa. Nykyisin vaadin jo soittotaitoa, mutta toisaalta kitaristitkin ovat käyneet kovin krantuiksi, eivätkä ole kiinnostuneita minusta.

Elokuvassa "Some like it hot" Sugar Kane (Marilyn Monroe) kertoo olevansa heikkona (tenori)saksofonin soittajiin: "I have this thing about saxophone players, especially tenor sax...I don't know what it is, they just curdle me. All they have to do is play eight bars of 'Come to Me, My Melancholy Baby' and my spine turns to custard. " Custard on sanakirjan mukaan maitokiisseli.

Inhimillisessä tekijässä haastateltiin Vappu ja Ilkka Taipaletta. Vappu Taipale on miestään pari vuotta vanhempi, 74-vuotias. Kun pariskunta alkoi seurustella, Ilkka Taipaleen äiti soitti tyttöselle: "Neiti Puustinen, tiedättehän, että poikani on viaton."

Pariskunta tekee edelleen työtä intohimolla. "Vapulla on lapset ja naiset, ja minulla yksinäiset miehet" Ilkka Taipale sanoi. He kiertävät maailmalla, vierailevat vankiloissa ja mielisairaaloissa. Vappu Taipale opetti meille aikoinaan lastenpsykiatriaa, ja ihailin häntä suuresti.

Nuorekkuus ei ole äärimmilleen kiristettyä kasvojen ihoa, vaan intohimon ja uteliaisuuden säilyttämistä. 

3 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Onkohan uteliaisuuden vastakohta uneliaisuus?

Olen lukenut viime aikoina tivareista, kirjakaupoista ja netistä ostelemiani kirjoja. En ole varma saanko ne kaikki luettua vaikka koko vuoden asiaan paneutuisin. Viime aikoina olen tullut sille kannalle, että kestän sen ihan helposti, jos en jotain kirjaa lue tai elokuvaa katsele. Pitää vain jossain vaiheessa viedä loputkin kirjat kirjastoon muitten säilyteltäviksi.

Heidi kirjoitti...

Minunkin hyllyni on puolillaan lukemattomia kirjoja, lainaan niitä jatkuvasti kirjastosta. Onneksi lainojen uusiminen on niin helppoa.

Niin ja uneliaisuutta riittää ehkä jopa enemmän kuin uteliaisuutta.

Anonyymi kirjoitti...

"Verrattain hidas elokuva luo tilan, jossa todelliset kysymykset on esitettävissä: nopeammissa elokuvissa ne jäisivät ohuiksi sipaisuiksi, joista ei saisi otetta. Tarkovskin taiteelle sydämensä menettäneelle siinä ei ole kuitenkaan mitään hidasta, vaan se etenee omalla painollaan."

The Waste Land