tiistai 17. helmikuuta 2015

Nykyaikaista joogaa

Sain eräältä ystävältäni ystävänpäivälahjaksi kuukauden nettijoogaa. Minusta lahja oli kiva, ja tuli yllätyksenä, sillä tapanamme ei ole ollut antaa lahjoja kyseisenä päivänä. Olen muutenkin todella laiska lahjojen antaja, mutta otan niitä vastaan erittäin mielelläni.

Tänä aamuna laitoin kellon soimaan seitsemältä tarkoituksenani osallistua flow-joogaan virtuaalisesti.  Heräsin 7.25, ja tunti alkoi 7.30. Vedin ylleni urheilutrikoot, ja kannoin läppärin makuuhuoneeseen. Näytin juuri heränneeltä, sillä olinhan vaivoin noussut viisi minuuttia aiemmin. Tässä iässä ei enää herää suloisen unenpöppperöisenä, vaan siihenkin tarvitaan vähintään tunnin kaunistautumistuokio. Joogatunnin aikana saa käyttää nettikameraa tai olla käyttämättä, minä en halunnut ohjaajan näkevän minua.

Minulla ei ole minkäänlaisia taipumuksia joogaan, sillä olen hyvin kankea. Joogasta pitävät yleensä ne, joiden nivelet ovat jo ennestään yliliikkuvat. Olen myös liian malttamaton. Nopeammin! Nopeammin!

Kun vihdoin pääsin live-tunnille, Helena seisoi jo kädet yhteen liitettynä, taivaita kohti kohotettuna, ja taivutteli itseään. Tunnille näytti osallistuvan vajaa kymmenen ihmistä, joista yksi käytti kameraa, ja jonka liikkeitä Helena korjaili sanallisesti. Helena taivutti sirosti selkänsä (näytti siltä kuin lantion kohdalla olisi hyvin rasvattu sarana), ja asetteli kämmenet lattiaan. Minun sormenpääni kurottuivat tuskaisesti kohti makuuhuoneen mattoa.

Kaikissa asanoissa oltiin kovin kauan.

Lopussa ei maattu lattialla peiton alla silmät suljettuna rentoutumassa (joogatunnin paras osa).

Kissa osallistui innokkaasti joogaan, vaikkei ollut maksanut kuukausimaksua. Se ei ymmärtänyt, ettei tämä ollut sitä parijoogaa (sitäkin on tarjolla), vaan kyse oli yksilösuorituksesta.



3 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Kerttu varmaankin varmisti, että selviät joogatunnista kunnialla. Tassu todennäköisesti hätäkeskuksen pikavalinnan kohdalla valmiina toimimaan, jos emäntä jää jumiin tmv...

Zepa kirjoitti...

Meidän joogaopettaja sanoikin takavuosina, että eipä niistä yliliikkuvista loputtomasti iloa ole, jäykempi ihminen kestää ehjempänä. Osaltani jo todettu, ehjyys mennyttä jo vuosia sitten.

Mari Kyrö kirjoitti...

Luulen, että oma joogakokemukseni olisi hyvin samanlainen jos sellainen joskus tulisi. Ajatus hikisestä salista, jossa parikymmentä ihmistä pyllistelee ei tosin houkuta... Mieluummin lähden metsään. Koirani Sylvi on enemmän metsätyyppiä. Kissoille jooga sopii.