sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kieltäkäämme kiinankaali!

Kuljin tänään työpaikan alla risteilevissä synkeissä käytävissä. Lähdin rohkeasti kulkemaan 00-kerroksen tunnelia pitkin kohti omaa työpistettäni. Tavoitteenani oli viedä sinne työtakkini huomista aamua varten. Sytytin valot ja toivoin niiden palavan niin kauan kun etenin painavien palo-ovien läpi aina uusiin pelottaviin käytäviin. Olin melko varma, että törmäisin murhaajiin tai rauhattomina parveileviin hoitovirheiden uhreihin. Eksyin maanalaisen matkani viime vaiheessa, panikoin ja ryntäsin ulos aurinkoon. Olin melkein perillä. Toivottavasti löydän oikean reitin ennen kuin lumi sataa ja peittää asfalttipihat.

Kävin syömässä toisen päivystäjän kanssa. Kiinankaali pitäisi kieltää laissa. Sitä ei saisi käyttää laitosruoan raaka-aineena kypsentämättömänä. Se on tarkoitettu wokattavaksi, eikä pilkottavaksi teräskaukaloon mauttomien tomaattien kanssa. Tämä on työsuojelukysymys. Mitä ihmiselle tekee vuosien altistus kiinankaalille? Olen varma, että kyseinen kalpea vihannes kasvatetaan keinotekoisessa maa-aineksessa, johon titrataan sopiva annos Substralia. Kiinankaalisalaatin lisäksi tarjolla oli pakastevihannessekoitusta, löysää perunamuusia ja vettyneeltä pahvilta näyttävää (ja maistuvaa) kalaa. Kala oli prässätty käytännölliseen suorakulmaiseen muotoon.

Työpäivän jälkeen kävin Stockmannilla. On juhlallista astua tavaratalon tyylikkääseen aulaan, jossa ei näy ketään. Se on kuin hyvänhajuisille voiteille pyhitetty katedraali. Suihkautin ranteeseeni 163 euroa maksavaa hajuvettä. Se haisi pahalta.

Kalliin hajuveden hinnalla olisi saanut kolmisenkymmentä romaania. Kirjoja myytiin 80 prosentin alennuksella.

Nyt istun kotona ja tuoksun kalliilta. Ja teen yhden pienen esityksen, niin pienen, ettei sitä edes lasketa. Esitän sen vasta tiistaina, joten aikaa on runsaasti.

2 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

Siellä käytävissä liikkuu niin vähän väkeä, ettei siellä kukaan hullu tai murhamies jaksa ketään ootella tuleviks. Ne on nykyään kauppakeskuksissa.

Anonyymi kirjoitti...

Muutama vuosi sitten ostin kalliin lehden, jonka eräälle mainossivulle oli liimattu hajuvesilappunen. Irroitin sen, nuuhkaisin ja sain elämäni elämyksen sulkiessani silmäni:

"Kävelin viileällä laattalattialla ohut, liehuva, valkoinen housupuku päälläni kohti merelle auki olevia ovia. Valkoiset, hennot verhot heiluivat merituulessa. Meri oli aivan sininen, samoin taivas. Valo huoneessa oli aivan valkoinen. Olin niin kevyt että."

Pidän tästä parfyymistä edelleen. Haluaisin tuoksua sille joka päivä mutten voi kuin vain kesäisin ollessani vapaalla työpaikastani.