torstai 13. elokuuta 2015

Vanhojen naisten keskusteluja

Salakuuntelen vanhojen naisten keskusteluja. Kun kaksi naista kokoontuu, alkaa toinen luetella toiselle kolesteroli- ja sokeriarvojaan, valitella polvikipujaan ja kertoa röngentutkimusten tuloksista. En halua tulla vanhaksi naiseksi, joka puhuu sairauksistaan tai kuuntelee toisen kremppoja ja odottaa malttamattomasti milloin pääsee kertomaan omistaan. Siksi on pidettävä huoli siitä, että tapaa myös nuorempia ihmisiä.

Poljin eilen Taidekeskus Haiharaan, jonka kesänäyttely on esillä kahdessa eri rakennuksessa. Siinä välissä kahvila houkuttaa istuskelemaan ja haistelemaan ilmaa. Päätin syödä lounaan kahvilassa. Kannoin tarjottimeni pihalle ja istahdin lipittämään kukkakaalikeittoani ja syömään tuoretta lämmintä sämpylää.

Takaani kantautui taas kerran iäkkäämpien naisihmisten keskustelu. He puhuivat paiseesta, eivät tällä kertaa omastaan vaan ystävättären. He mainitsivat ainakin kaksikymmentä kertaa sanan mätä: "Sieltä tuli mätää, tuli ja tuli". Paise mainittiin kymmenisen kertaa. Sitten nainen joutui leikkaukseen paiseen vuoksi ja häneen viillettiin 80 cm haava. Mietin, että olipa taitamaton kirurgi kun paise vaati noinkin pitkän viillon.

Ei se sosekeitto niin hääviä ollutkaan.

Haiharan kesänäyttelyn teema on "Huominen".

Esillä oli mm. Risto-Pekka Blomin video Teemapuisto, jonka olin nähnyt filkkareilla, mutta täällä se toimi paremmin. Filmissä kuvataan oranssia puhallettavaa mainosukkoa Koskikeskuksen katolla. Ironisten tekstien kautta kuluttava elämänmuotomme alkaa näyttää todella oudolta. "Opit omistamaan. Et ole velkaa kenellekään. Tulet saamaan kaiken."

Riikka Latva-Sompin kristalliset käsipainot olivat sekä kauniit, että pysäyttivät miettimään itsekeskeistä elämäämme.

Minusta kaikkein kaunein teos oli Tarja Malisen yhdessä, jonka kuva olen liittänyt alkuun. Muitakin hyviä töitä oli esillä, mutta nämä nyt jäivät mieleen.

Kiva matka pöyräillä keskustasta (perille asti pyörätie), sopiva kohde ekologiseen lomamatkailuun. Niin ja näyttelyyn oli vapaa pääsy.


Opit omistamaan. Et ole velkaa kellekään. Tulet saamaan kaiken. - See more at: http://av-arkki.forssto.com/teokset/teemapuisto/#sthash.HvTbrU10.dpuf

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hymyilytti tätä lukiessani, että missäköhän sinulla menee se "vanhan" ikäraja. Minäkin kävin joku aika sitten Haiharassa (tykkäsin) ystävättäreni kanssa ja arvaapa mistä puhuimme kahvilla. Polvista ja niiden kivuista. Paiseista ei, joten ei ne me oltu.

Risa kirjoitti...

Noin minäkin ajattelin vielä vuosi sitten: en ymmärrä ihmisiä, jotka jauhavat sairauksistaan.

Nyt kun omaan polveen tuli niveltulehdus, olen mielelläni keskustellut kohtalotoverien kanssa ja vastavuoroisesti olen suurella empatialla kuunnellut toisia vanhoja naisia. Lääkärissä ei huvita käydä, kun siellä on se nyreä tyyppi.

Yksi vanha nainen

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Niinhän se on. Raskaana ollessa jaksoi jauhaa raskaudesta, synnytyksen jälkeen synnytyksestä jne. Tiedän päätyväni keskustelemaan vaivoistani. Se on luonnonlaki.

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Noo, vanhat laittaa aina ainaki puolet lisää. Kohta juttelevat kakka-asioista, hyh.
No, mä kuuntelen kaiken, että laita vaan Heidi-rakas mulle postia, jos haluat vaivoistasi keskustella. :) Jutellaan sitten vastavuorosesti. Tosin, ei mulla oo vaivoja muille pal kerrottavaks. ;DDD
<3

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ensin puhutaan itsestä, sitten omista lapsista, omista vaivoista ja lopulta suolen toiminnasta.

Anonyymi kirjoitti...

Uimastadionin aamusaunassa vanhat naiset (arvioni mukaan 70-80v) puhuivat kaupungin niuhottamisesta, kun toista saunaa ei raskita lämmittää - aikoivat pistää kolehdin pystyyn ja evakkoudesta ja aamuisen pyörämatkan varrella vastaantulleista yön juhlista kotiinpalaajista, (päivittelivät maailman menoa), pyöräreitin mutkistumisesta katuremonttien takia - oikein jäin ihmettelemään: toden totta, vaivoista ei kuulunut halaistua sanaa! Vai onko se niin, että liikunta oikeasti pitää vaivat loitolla.

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Just noin, Heidi.
Osasit pukee mun ajatukset sanoiks. :D

Anonyymi kirjoitti...

Kuuluukohan toisen ihmisen arvosteleminen/ pahaa puhuminen tuohon ikävaiheeseen vai jääkö se nuoremmille... Maaseudulla ehkä enemmän tätä puolta, jos stereotyyppisiä ollaan, ja työpaikoilla.

Otan itse yksipuolisesti naapurin kipukertomusta vastaan joka päivä ja välillä tunnen itseni tyhmäksi, kun en osaa lohduttaa tai auttaa. Joka päivä samat kivut ja elämänhaluttomuus. Menen itsekin mukaan tunteeseen joskus. Hän taitaa olla energiasyöppö, tarvitsee valituskanavansa. Kunpa ei tarvitsisi valittaa vanhana. Kivuton ja iloinen vanhuus tilattu, kiitos. Katsotaan, mitä saadaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kommenteistasi valittamisesta. Olen samaa ikäluokkaa kanssasi ja miettinyt myös tuota vanhuuden rajaa. Vaikka kaikenlaisia juttuja terveyden kanssa onkin, en halua niistä jauhaa, nehän vaan kasvavat. En jaksaisi myöskään kuunnella muiden selontekoa milloin mistäkin vaivasta, niin itsekäs olen. Ja kun omat sairaudet on jauhettu, voi siirtyä miehensä tai ikivanhojen vanhempiensa vaivojen taivasteluun. Mielenkiintoisempaakin juteltavaa löytyy..