keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Kiire

Tänään minua on väsyttänyt erityisen paljon. On ollut pakko rypistää otsaansa ja keskittyä, ettei ole tullut kysyttyä potilailta samoja kysymyksiä kovin monta kertaa.

Välillä suusta pullahtaa väsyneenä kaikenlaista sekavaa. Varsinkin kun puhuessa ajattelee jotain ongelmaa ja käskee potilasta tehdä jotakin, niin käskystä tulee jotain ajatuksen ja sanottavaksi tarkoitetun lauseen sekoitusta. Älkää pelätkö, kyllä asiat tulevat kuitenkin hoidetuksi.

Täysi kalenteri on statussymboli. Luettelin aiemmin menojani ja olin tärkeä. Vuorotteluvapaan jälkeen minua ei ole pyydetty enää pitämään esitelmiä. Eikä tämä tarkoita, että pitäisi pyytää. Pärjään hyvin ilman.

Käväisin taas pikkuisen päivystyspotilaita tutkimassa. Söin työrupeaman jälkeen poliklinikan kahvihuoneessa voileivän ja kuuntelin jääkaapin hurinaa ja pelkäsin murhaajia, joita piileskelee iltaisin tyhjien työtilojen nurkissa kasapäin.

Poljin kotiin pimeässä illassa. Patosillan Keskustorin pään vanhojen teollisuusrakennusten ikkunat näyttivät joulukalenterin luukuilta. Olen varma, että jonkun ikkunan takaa löytyy joulukuusi ja isoimman ikkunan takana makaa seimessä Jeesus -lapsi ympärillään itämaan tietäjät.

Vielä kaksi päivää ja sitten on viikko vapaata. Vapaaviikolle varannut huvituksia kuten kampaajan, gynekologin ja hammaslääkärin. 

2 kommenttia:

Tuulatäti kirjoitti...

Tuli mieleen, että miltä se mahtaa näyttää kun kasa murhaajia makoilee työhuoneen pimeässä nurkassa. Jos ne on läjässä päällekkäin niin eikö ne vahingossa puukota toisiaan?

Heidi kirjoitti...

Sitten pitäisi mennä paikkailemaan niitä murhaajia. Pelottava ajatus sekin.