Ironinen sydän

Siinä vaiheessa kun sanat eivät enää riittäneet, otettiin käyttöön emojit. Palattiin ikäänkuin taaksepäin, nuolenpäämerkkeihin. Alkuun piirrettiin sydän ja hymy näppäimistön merkeillä kunnes saatiin käyttöön valtava määrä symboleja, jotka itkevät, nauravat ja joiden hymylläkin on niin monta astetta, että niitä käyttäessään saa olla varovainen. Sydämiä on monen värisiä ja liioitteleva viestijä naputtaa niitä monta kappaletta riviin. Silloin kaikki tietävät, että nyt tykätään todella paljon.

Olen emoji -hommasta ihan yhtä kuutamolla kuin kukkien kielestä: viisi kukkaa (minä rakastan sinua, tarkoittaako viisi sydäntä samaa vai riittääkö yksi?), akileija (vapisen innosta), amaryllis (suurenmoinen kauneus), atsalea (kohtuullisuus, raittius, sain kerran potilaalta valtavan punaisen atsalean), valkoinen krysanteemi (uskollisuus), keltainen ruusu (kiihkeä rakkaus) jne. Kun seuraavan kerran ostat kimpun Pirkka-ruusuja, mieti tarkkaan mitä sillä viestität. Oikeastaan kimppu lähikaupan ruusuja voisi tarkoittaa, "en välitä sinusta niin paljon, että viitsisin satsata kukkakauppaan".

Ymmärrän sydämistä sen, etteivät ne voi tarkoittaa romanttista rakkautta, sillä niin yleisesti ja välinpitämättömästi niitä heitellään. Tiesittekö, että emojilla voidaan viestittää väsymystä, hämmennystä, surua,  iloa (iloa on monenlaista, riippuu siitäkin nauravatko silmätkin vai ainoastaan suu), naama halaa, naama punastuu, naama nukkuu, naama hikoilee, naama pohtii filosofisia kysymyksiä (viimeisin oli itse keksitty, mutta saattaahan sellainenkin naama olla, miksi ei olisi).

En haluan käyttää noita härpäkkeitä, joten leimaudun somessa tunteettomaksi ja mikä pahinta, vanhanaikaiseksi. Mieleni ei taivu oikein edes sydämiin, vaikka sellaisen piirtäminen olisi paljon helpompaa kuin sanallinen lohdutus, josta tulee helposti jäykkä ja kliseinen. Kirjoitin haluttomuudestani hymiöidä myös facebookiin ja sain vastineeksi monta ironista sydäntä.