Olin eilen klinikan pikkujouluissa. Viime vuonna ne järjestettiin tammikuussa ja nyt helmikuussa, kohta ne ovat oikealla paikallaan marras-joulukuussa.
Juhlissa soitti lääketieteen kandien bändi, jonka esiintymistä varten yleisölle oli varattu korvatulppia ja ihan syystä. Bändi ei saanut kymmeneen mennessä nostettua riemua kattoon, joten päätin poistua paikalta, eikä minua harmita tänään lainkaan.
Lääkärilehdessä kirjoitettiin siitä minkälaisilla syillä lääkäri saa kieltäytyä päivystämästä. Yleisesti ottaen lääkärien suhtautuminen on tiukkaa: päivystäminen on ammatinvalintakysymys tai päivystyshaluttoman pitää ainakin erikoistua alalle, jossa ei tarvitse päivystää. Mistä kukaan tietää kolmikymppisenä miltä vaikkapa kuusikymppisenä tuntuu päivystää?
Päivystämisestä saa jutun perusteella kieltäyä väliaikaisesti jos ei yksinhuoltajana saa lasten hoitoa järjestettyä, joidenkin sairauksien vuoksi tai vaikkapa silloin jos oma lapsi sairastuu diabetekseen.
Lääkärin ikää ei mainittu missään. Joskus aikoinaan päivystämiselle asetettiin yläikäraja, jonka jälkeen sai päivystää, mutta ei ollut pakko. Miten käy siinä vaiheessa kun eläkeikää nostetaan 68 vuoteen? Olen mielestäni tehnyt urani aikana oman velvollisuuteni, enkä jaksa enää tehdä päivätyötäni jos päivystän viikonloppuja. Nyt olen päivystänyt harvakseen arkisin ja siitä selviän jotenkuten.
Päivystäminen on solidaarisuusjuttu. Jos joku lopettaa, joutuvat muut tekemään enemmän ja siitä kokee syyllisyyttä.
1 kommentti:
Niinpä niin. Harva kai ilokseen päivystää, joten tasapuolisuuden vuoksi sitä riemua riittäköön kaikille. Voisi kyllä vähän säästää vanhempia lääkäreitä.
Lähetä kommentti