Kävin hiljattain katsomassa elokuvan Moonlight, enkä innostunut siitä ihan yhtä paljon kuin Oscar-pystien jakajat ja Hesarin kriitikko, vaikka ei se missään nimessä huono ollut. Ihmettelin elokuvan nuoren ujon pojan turpoamista lihaksikkaaksi mieheksi. Elokuvassa Chironin elämän eri vaiheita esittävät eri näyttelijät, eivätkä he todellakaan muistuta toisiaan kovinkaan paljon.
Hollywood elokuvan miesten kuuluu olla lihaksikkaita vaikka he olisivat tiedemiehiä. Ikäänkuin tieteellisiä oivalluksia ei voisi syntyä ruipeloon kroppaan kiinnittyvästä päästä. Hollywood-matemaatikko näyttää kehonrakentajalta. Suomalaisilla matemaatikoilla on narukädet.
Nuoren miehen elämä ei ole näiden ulkonäköpaineiden alla helppoa. Antti Holma kirjoittaa Imagessa, että homomiehetkin etsivät miehekästä (lihaksikasta) kumppania.
Jos ette halua tietää mitään Moonlightin juonesta, niin älkää lukeko tästä eteenpäin.
Elokuvan lopussa Chiron matkustaa koulukaverinsa luo ja tuo vankilan ja huumebisneksen koulima kuntosalin kasvatti sanoo, ettei kukaan muu mies ole koskaan koskenut häneen. Siinä on jotain niin vanhanaikaisen romanttista. Heteroromanttisista tarinoista tuttua vaikka tuon koskemattomuuden syyt ovat ehkä toiset. Tai mistä minä tiedän.
Kun Chiron syö miehen rakkaudella valmistaman aterian, hän irroittelee suustaan kultaiset kuoret, joiden alle kätkeytyy onneksi täydellinen valkoinen hammasrivi.
1 kommentti:
Pidin elokuvasta kovin muutamastakin syystä. Ihmisten hyvyys ja pahuus eivät ole määriteltävissä mustavalkoisesti (pun intended). Huumediileri oli Littlen tuki ja turva. Olikohan muuten kolmen ihan erinäköisen näyttelijän valinta saman ihmisen rooliin tietoinen valinta ja jos oli, niin mitäköhän sillä tavoiteltiin?
Black oli ihan yksin lihaskuorensa sisällä. Niin suuri määrä täyttymättömiä tarpeita vaati suojakseen vankan lihasmassan.
Lopussa kummankin elämä muuttui, kaunista. Oli merkillepantavaa, että Black laittoi ne rap-koristeet takaisin hampaisiinsa; hän sai luopua haurasta minuuttaan koossa pitävistä panssareista omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan.
Kuinka usein oikeassa elämässä kaksi toisilleen sopivaa ihmistä saa toisensa?
Lähetä kommentti