Vietin eilisen päivän elokuvateatteri Niagarassa. En jaksa enää käydä jokaista filmiä läpi vaan tarkastelen suurempia linjoja.
Kahdeltatoista estitettiin elokuvia otsikolla Swinging London 2. Dokumenttia ja fiktiota. Näytöksen aloittivat nykylontoolaiset katunäkymät, jotka oli kuvattu sata vuotta vanhalla käsikäyttöisellä kameralla. Ihmisten reaktiot kameran edessä olivat riemukasta katsottavaa. Muut filmit näyttivät köyhän ja karun Lontoon. Sekä lontoolaisten että islantilaisten elokuvien perusteella tuli sellainen ajatus, että nuoren naisen aikuistumisriitti näyttää nykyään olevan suuseksin kokeileminen.
Näytöksen lopussa nuori söpö ohjaajamies vastasi haastattelijalle "Emmää mitään" (hän ei tosin osaa tamperetta vaan sanoo saman englanniksi).
Pidin lounastauon. Kello neljä alkavaaan loppuunmyytyyn näytökseen KAVI (Kansallinen audiovisuaalinen instituutti) oli kerännyt koosteen Hannu Karpon ohjelmista. Mies oli paikalla ja kielsi kustumasta itseään legendaarikseksi. Toimittajasta hehkui edelleen melkoinen karisma vaikka meillä oli tapana liittää "Karpolla on asiaa" (miehen muinainen televisio-ohjelma) perään "mutta ei minulle".
Koosteessa kuljettiin viattomalta kuusikymmenluvulta yhdeksänkymmenluvun lama-aikoihin. Ensimmäisessä osassa haastateltiin savolaisia kysymällä "Lähtisitkö avaruuslennolle?". Ja kyllähän ne vastaukset naurattivat. Ohjelmassa esiintyivät tilaltaan häädetty vanha nainen, rattijuoppo (51 tuomiota kortitta humalassa ajamisesta, ajovälineinä pihalla lojuvat ruosteiset Ladat), Nilsiän öljysheikki, poliisi joka oli rakentanut polkupyörästä poliisikulkuneuvon, dieselmoottori, josta edelleen pyydettiin ajoneuvoveroa vaikka autoa ei ollut ympärillä ja esiintyivät filmissä Niilo Yli-Vainio ja monet muut. Lopussa Karpo kaivoi hyytävän kylmän Helsingin kätköstä asunnottomia miehiä, eikä enää naurattanut.
Lyhytelokuvan kaanonissa esitettiin brittielokuvia 40-luvulta lähtien. Näin kolmatta kertaa Peter von Baghin suosikin Listen to Britain. Bagh kulki elokuvan perässä ulkomaita myöten nähdäkseen sen suurella kankaalla. En aio tehdä samaa vaikka nyt oikestaan pidin elokuvasta. Näytöksessä nähtiin myös huomattavasti tylsempi dokumentti Covent Gardenista (1957). Sitä en jaksaisi katsoa toistamiseen. Loppunäytöksen vietimme joulutunnelmissa (klassikkoanimaatio Joulupukki). Oli siinä välissä vielä The girl shewing gum, josta tuli mieleen elokuvan tekeminen, jossa katunäkymäkään ei ole sattuma vaan ohjattu kohtaus.
Islantilaiset lyhytelokuvat olivat hämmästyttävän hyviä kun ottaa huomioon, että maassa on vain reilut 300 000 asukasta. Ainoa haukotuttaja oli kuvaus maauimalan lämminvesialtaassa likoavista ukoista. Odotin jotain tapahtuvaksi, mutta ukot vaan lilluivat lämpimässä vedessä.
Tänään en mene elokuviin vaan kirjanjulkkareihin. Sunnuntaina katson vielä palkitut elokuvat ja se on siinä. Olen nauttinut joka hetkestä tai ainakin melkein.
3 kommenttia:
En tiedä näitkö Memento mori -näytöksen, minulle se elokuvataiteen ydintä, oih! Sanon pari sanaa kolmesta elokuvasta, kommentoi ihmeessä, jos näit!
After life, terveisiä hautaustoimistosta. Ruumiiden pesua ja koristelua (yksikin mamma sai niin hienot huulipunaa, että tuskin eläessäänkään), keskustelua siitä miten koota junan alle menneen tytön pää sellaiseksi, että sen voi näyttää isälle, joka epätoivoisesti halusi sen nähdä jne. Herätti ajatuksia, ei ahdistava (koska vain kuori kuolee).
A very hot summer. Gazan kauhukuva kesältä 2014. Elokuvantekijän Aisha-sisar oli varma, että sota loppuu hänen syntymäpäivänään, joka sattui olemaan myös Eid-juhlapäivä. Hänen elämänsä päättyi sinä päivänä. "Siitä tuli minun uusi syntymäpäiväni", kertojaääni sanoi.
Taandav. Intialaispoliisi valvoi pyssy tanassa suuren juhlapäivän menoja. (Taisi olla Holi.) Erinäisten tapahtumien jälkeen hän intoutui itse tanssimaan lantio letkeänä. Taisi tulla potkut. Hieno leffa! :)
After life oli yksi voittajaelokuvista, joten näin sen eilen. Olen nähnyt kuolleita ihmisiä siinä määrin, ettei se säikäyttänyt. Jotain jännää siinä elokuvassa oli. Ruumisarkun muotoon leivottu kakku huvitti.
Mitä mieltä olit muista voittajaelokuvista?
Koko skaban voittaja oli kieltämättä vähän pettymys; ei oikein koskettanut. Kultakalaleffa oli ihan jees (kouluarvosana 8), A very hot summer ja Bei Wind und Wetter olivat After lifen ohella suosikkejani, ainakin 9.
Kotimaisista Saatanan kanit oli minusta tekemällä tehty, ei iskenyt, kiroilevasta oman tiensä kulkija -papasta kertovasta elokuvasta tykkäsin ainakin kasin verran. (Keppihevosleffaa en viitsi mennä katsomaan, vaikka se on varmaan ihan söpö.)
Mikään ei kolahtanut siihen malliin kuin toissavuotinen latvialaisvoittaja. Viime vuoden voittajaa en tainnut oikein ymmärtää.
Lähetä kommentti