perjantai 5. toukokuuta 2017

Humallu keväästä

Työkaveri tuli eilen töihin mustissa eriparikengissä, toisessa oli korkeampi korko kuin toisessa. Hän huomasi virheen kotipihalla, mutta ei päässyt vaihtamaan jalkineita, sillä ovi oli lukossa, eikä avain ollut sattunut mukaan.

Tamperelaiset humaltuvat tänään keväästä ja vähän muustakin. Ravintoloiden terassit olivat täynnä kun poljin töistä kotiin. Minä humallun puhtaan pyykin esanssisesta tuoksusta. Pesuaine oli tarjouksessa Tokmannilla.

Olen pessyt Kertun hiekkalaatikon, tarjottimen, jolla tarjoilen sille ruokaa, imuroinut, jynssännyt tiskipöydän ja luutunnut keskilattiat. Kunhan olen asetellut avonaisen taidekirjan olohuoneen pöydälle kulttuurikotini on valmis Kertun hoitajia varten. Lähden huomenna lomalle. Eläimen huolto on jaettu kolmelle eläinrakkaalle naiselle. Onhan se Kertullekin vaihtelua.

Hupaisaa tuo tarve näyttää vähän paremmalta kuin on. Ihan läheisille ihmisten edessä ei viitsi enää teeskennellä. 

Minun pitäisi kertoa elämästäni valokuvien kautta. Olen yrittänyt etsiä sopivia kuvia, mutta kaikissa nuoruudenkuvissa kuvattavien toiseen käteen on kasvanut kaljapullo ja toisessa roikkuu savuke. Ei näytä hyvältä, olisi edes jalallinen viinilasi ja edessä lautasellinen äyriäisiä tai muuta hienompien ihmisten ruokaa.

3 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Tärkeintä tarinan kerronnassa ja valokuvauksessa on rajaus. Rajaa nuoruuden kuvat uudelleen niin, että paheet jäävät pois kuvista, joita minä ainakin katselisin mielenkiinnolla. :)

Merja kirjoitti...

Kuuteen kuvaanko olet menossa?

Heidi kirjoitti...

Juu. Tapasin ohjelman toimittajan yksissä juhlissa ja hän ehdotti sitä. Sanoin kyllä ettei elämäni ole erityisen kiinnostava.