Ostin kevään ensimmäisen jäätelötötterön. "Kyllä saa ostaa itselleen jäätelöä kun kerran kioski on avattu" sanoin itselleni, mutta en ääneen.
Sain synttärilahjapaketin: kaksi Fingerpori-mukia: Fingepori istuu kahvikuppi edessään. Hänen yläpuolellaan lukee REILU kahvi. "Minä voin mennä puolestasi töihin" kahvi sanoo. Muki on juuri sen kokoinen, että siihen mahtuu aamukahviannokseni.
Olen ollut tänään alakuloinen. Olen kuin Karl Ove Knausgård, joka ei malta olla tuomatta esille omaa "erinomaisuuttaan". Vaikka mies tekee sen vaivihkaa, ripottelee puheeseensa kuuluisuuksia, lehtijuttuja ja tapaamisia, hän katuu puhumisiaan viikkotolkulla.
Minulla on taikauskoinen varmuus siitä, että kaikki hyvä menee pieleen ihan siitä syystä, etten malta vaieta. Puhun kuitenkin.
3 kommenttia:
Liittyykö tuo "tekemisistään ei parane yhtään huudella" -asenne sinusta naiseuteen?
Karl Uvella on haastattelun mukaan sama piirre, mutta ehkä se on hänen feminiininen puolensa. Minäkin siis huutelen tekemisiäni, mutta häpeän sitä jälkikäteen.
Eli oikeasti se ei varmaan liity sukupuoleen vaan sukupuolesta oleviin käsityksiin. Miehille on sallittua huudella omaa erinomaisuuttaan ja harvemmin he julkisesti nolostelevat sitä.
Lähetä kommentti