Suuressa teltassa Avanti! säesti elokuvan "Suuren oopperan kummitus". Esityksessä oli taikaa, jota on vaikea selittää. Hienointa olivat sopraano Reetta Haaviston osuudet.
Festivaalien erikoisuuksia ovat elokuvalle läpsytetyt ablodit. Välillä lavalle kävelee liikuttunut ohjaaja. Näin vasta nyt Selma Vilhusen elokuvan "Tyttö nimeltä Varpu". Elokuva kertoo pienperheestä, johon kuuluu vain äiti ja tytär (ihan tavallinen perhe siis). Äidin ja tyttären roolit ovat menneet sekaisin ja äiti kipuaa lapsensa sänkyyn kun ei saa unta. Pieni, mutta tärkeä elokuva.
Toinen suomalainen elokuva, joka on vain jäänyt näkemättä oli "Tom of Finland". Antti Holma kirjoitti Imagessa, että Touko Laaksosen kuvat ovat tavoittaneet jo muumien aseman. Painetaanhan miehen homoeroottisia piirroksia lakanoihin ja pyyheliinoihin, joita annetaan lapsenlapsille lahjoiksi. Elokuva on paljon parempi kuin luulin. Jonkinlainen kaupallisen menestyksen kerjääminen häiritsi.
Muitakin elokuvia näin, mutta minulla ei ole niistä paljonkaan sanottavaa, joten jätän sanomatta.
5 kommenttia:
Absurdi rinnakkaistodellisuusfiilis ("mitä vain voi tapahtua", vaikka harvemmin mitään mullistavaa) kihelmöi ja antaa potkua tavanomaiseen arkeen!
Tyttö nimeltä Varpu oli minusta elokuvana keskinkertainen. Siis aihe tärkeä, mutta kässäri tökki. En muista kunnolla, mutta jäi vähän sellainen fiilis kuin isän hahmosta olisi yritetty repiä riemua. Tarkoitus oli tietty antistigmatisoida - heh - mielenterveysongelmia, mutta se ei mennyt ihan maaliin.
Tyttö oli valovoimainen ja hänestä varmasti kuullaan vielä. Vesalan Paula on monitaituri, mutta ei hänkään sentään ihan kaikkea haltsaa; minusta hän on parempi kaikessa muussa kuin näyttelijänä.
Kyllä ne lääkärikongressit tosiaan voisivat toimia paremmin youtuben kautta. Elokuvatkin on kiva katsella kotona. Saa syödä maukasta kotiruokaa, seura on erinomaista eikä yleensä tarvitse pitkään jonottaa vessaan.
Paula Vesala on hyvä siinä (Kellokosken) Prinsessassa, osansa on vain pienehkö.
Minä taas katson elokuvat mieluiten elokuvateatterissa. Ei minulla ole kotona muuta katselulaitettakaan kuin läppärin näyttö. Festivaaleilla voi kuulla mitä sanottavaa ohjaajalla on.
Kuulostat Ketjukolaaja nyt harmillisesti kotiisi jämähtäneeltä! ;) Elokuva kotona vs. festivaaleilla on kuin hätäinen puskapano vs. tuntikausien rakastelu. (Olipa omituinen vertaus.)
Prinsessa -kirjan olen lukenut, tykkäsin.
Vaikka katson tv:stäkin kotona aika paljon leffoja, se ei ikinä vastaa elokuvateatterin elämystä. Uskon hyvin, että elokuvaväen kesken noilla festivaaleilla, joissa vielä ohjaajiakin voi kuulla, se on ihan parasta. Kivaa oli saada lukea tunnelmista, kyllä siitä näin tuoreeltaan vähän käsitystä sai. Kiitos.
Lähetä kommentti