Kävin töiden jälkeen S:n kanssa Paapan kapakan terassilla. Aurinko paistoi silmiin ja oli muutenkin oikein mukavaa.
S:n tytär kävi katsomassa Kerttua, jota hän hoitaa ensi viikolla muutaman päivän ajan kun minä olen Sodankylässä. Kerttuun tutustuminen on melko turhaa, sillä kissa pitää kaikista ihmisistä melko tasapuolisesti ja heittäytyy luottavaisesti heidän paijattavakseen. Nuori sukulaismies pääsi Sibeliusakatemiaan, joten on pakko etsiä uusia kissanhoitajia.
En tiedä mitä teen Sodankylässä, jonne lähden ihan yksikseni. Katson tietysti elokuvia, mutta kenen kanssa voin niistä puhua ja kenen seurassa käyn viinilasillisella?
En osaa keskustella elokuvista vakavien elokuvaihmisten kanssa, sillä minulta puuttuvat oikeat termit.
Nuorena kutsuimme kulttuuri-ihmisiä violeteiksi. He tiesivät aina mitä mieltä mistäkin kuului olla. En ymmärrä miksi he olivat juuri violetteja. Ehkä se liittyi heidän käyttämiinsä vaatteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti