Sodankylässä ei blogipäivitys onnistunut. Majoituspaikassa ei ollut langatonta nettiä. Talossa oli hiljaista ja siistiä. Yhden miehen majapaikassa huoneessa ei ollut valoa (eipä sitä tarvittukaan, sillä valo virtasi sisään ikkunasta, vessassa ei ollut ovea (sitä olisi tarvittu) ja isäntä ystävineen juhli toistuvasti aamuviiteen.
Jonotin elokuvalippuja kaksi tuntia auringon porottaessa myrkyllisesti (lippuja ei voi ostaa netistä). Jonotin naistenvessaan yhteensä viisi tuntia (hieman liioittelen), jonotin elokuvanäytöksiin.
Söin ruokani kertakäyttölautasilta (no pari kertaa posliinisiltakin) ja join viiniä muovikiposta. Ranskalaiset perunat ja punaviini ovat ihan kiva yhdistelmä.
Katsoin 13 elokuvaa, joista kirjoitan myöhemmin tarkemmin sillä tästä heiluvalla sängyllä kirjoittamisesta tulee huono olo.
Näin eilen kuusi elokuvaa. Carlos Sauran Iberiaa katsoessa pääni retkahti pari kertaa pahasti. Kyse saattoi olla sekunnin kestävästä mikrounesta.
Elokuvia esitettiin isossa ja pienessä teltassa, koulun jumppasalissa ja elokuvateatteri Lapinsuussa. Penkeissä oli hankala istua, minkä huomasi vasta silloin kun elokuva oli tylsä.
Aurinko paistoi yöllä nuorekkaan pirteästi ja päivällä raskassoutuisemmin. Ihmiset olivat mahdottoman kivoja. Suomalaisista kehkeytyy pohjoisessa small talkin mestareita.
Huomenna tarkemmin.
1 kommentti:
Siis katson elokuvia melko älyttömiä määriä, mutta Sodikseen en lähtisi ikinä. Luettelit juuri suuren osan syistä.
Lähetä kommentti