Työhuoneeseen voi nyt hälyttää apua painamalla kahta tietokoneen näppäimistön näppäintä yhtä aikaa. En kerro mitä, sillä en edes ole varma muistanko niitä oikein. Toinen vaihtoehto käynnistää isomman hälytyksen, jolloin raamikkaat vartijat ryntäävät paikalle, toisella saa hälytettyä viereisissä huoneissa työskentelevät hennot valkotakkiset naiset apuun.
Päätimme aamulla kokeilla sitä vähäisempää hälytystä, mutta teimme vahingossa punaisen hälytyksen. Saimme onneksi peruttua sen, eikä kukaan rynnännyt paikalle astalot ojossa.
(Astalo
on mikä tahansa esine, jota ei ole valmistettu aseeksi, mutta jota
tilapäisesti käytetään lyömäaseen tavoin. Sanaa käytettiin lehdissä Turun tapahtumista uutisoidessa. Tarkastin sanan Wikipediasta.)
Osaisinko tehdä tuon painalluksen tositilanteessa? Todennäköisemmin sekoaisin näppäimissä. Aina voi käyttää vanhaa keinoa ja huutaa. Tilossamme on todella kehno äänieristys, joten kuiskauskin saattaa riittää.
Turun surulliset tapahtumat pyörivät päässäni. Mietin niitä aamulla herätessäni, illalla nukkumaan mennessäni, työmatkoilla ja muutenkin. Netistä saa taas kerran lukea salaliittoteorioita, valheita ja erinäisiä tappouhkauksia. Uhkaus on tietysti eri asia kuin puukotus.
Muslimitkin tuomitsevat julkisesti teon pahaksi ja raukkamaiseksi, ainakaan en ole kuullut kenenkään siitä riemuitsevan. Onneksi. Käydään vastenmielistä sotaa, josta kukaan ei ota kunniaa itselleen.
1 kommentti:
Kyllä on ulkomaalaisen näköisillä hankalat oltavat täällä. Muutama paskiainen pilaa muiden elontietä.
Monasti auttaa kiukkuista ihmistä vastaan kun on samaa mieltä. Jo ei, niin seisaalleen nouseminen + ankara ilme saattavat auttaa.
Lähetä kommentti