sunnuntai 27. elokuuta 2017

Sultsinat

Vähennän tulevaisuudessa työntekoani ja lisään kirjoittamisaikaani, joten kysyin pankista voisinko pienentää asuntolainani lyhennyksiä. Vähäisempi kuorma onnistuisi vuoden ajaksi, mutta jos haluan nauttia kevytmielisestä elämästä pitempään lainaehdot huononevat.  Pankista kirjoitettiin "Ota huomioon, että kun maksettavaa määrää pienennetään laina-aika pitenee." Ihanko totta. Ei tullut mieleen.

Vietin viikonlopun kurssikaverini viehättävällä mökillä. Kaikki mökin tarvikkeet ja huonekalut olivat vähintään viisikymmentä vuotta vanhoja, joten oli loogista, että vieraatkin olivat yli viidenkymmenen. Olihan siellä iPadia, mikroa ja kahvikonetta, mutta suurin osa tarpeistosta oli vanhaa.

Mökkin ovelta astuttiin lähes suoraan metsään, josta keräsimme kantarelleja. Niiltä ei voinut välttyä vaikka tänään EI ollut tarkoitus noukkia sieniä. En ole enää löytänyt hiuksistani hirvikärpäsiä.

Pariskunnalla on toinen pienempi mökki kilometrin päässä järven rannalla. Seisemänkymmenlukulainen matala rakennus, jonka suuret ikkunat edellinen omistaja oli peittänyt vähintään kolmilla erilaisilla röyhelöverhoilla. Mökki oli aiemmin kalustettu plyysihuonekaluilla. Nyt se oli avara ja verhottomista ikkunoista aukenivat näköalat järvelle, koivikkoon ja vihreään rinteeseen.

Söimme mökillä sultsinoita. Ruistaikinaisia lättyjä kaulittiin ja paistettiin kuivalla pannulla ja sisälle rullattiin mannapuuroa. Mielenkiintoinen kokemus. Maistuu paremmalta kuin kuulostaa.

Perjantaina kustantamon juhlissa kuulin, että kirjani on tuottanut voittoa tai ainakaan se ei ole ollut kustantamolle tappiollinen. Minulle se on tuonut lähinnä aineettomia asioita kuten mahdollisuuden tavata uusia mielenkiintoisia ihmisiä.

3 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Oli se kyllä hyvä, että pankista kerrottiin laina-ajan pitenemisestä. Hohhoijaa. Hienoa, että pystyt järjestämään enemmän aikaa kirjoittamiselle! :)

Timo Lampi kirjoitti...

Sultsinat ovat hyviä. Meilläpäin ne kaulitaan pulikalla ja kevyen paiston jälkeen, alle minuutin, voidellaan voisulalla täytetään löysähköllä riisipuurolla ja rullataan heti syötäväksi. :) Ne on yhtä helppo valmistaa kuin karjalanpiirakat.

Anonyymi kirjoitti...

Josku törmää tuttuihin vanhuksiin. Kuvassa oleva nahkatakki oli isällänikin, ajalta ennen sotia. Minun jälkeeni sitä käytti tyttäreni 90-luvun alussa. Silloin se merkkasi taiteilijuutta. Sinne katosi. Hauska yllätys. hh