Ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä oli kiva, olin positiivinen ja
työlleni antautunut. Tänään kun olin jo katsonut kaikki päivän potilaat ,
hoitaja tuli sanomaan, että henkilö, jolle oli sovittu soittoaika
istuukin odottamassa vastaanottoa ja vielä omaisensa kanssa. Kunnon
lääkäri sanoisi "Kiva nähdä potilasta kun tuo puhelinkeskustelu on niin
kovin lyhyt ja pinnallinen kontakti ja halusinkin tavata potilaan
perhettä" Tällainen vähän laimeamman kutsumuksen omaava saattoi sanoa
muutaman kirosanan kun oli töiden jälkeen menoakin. Mukavasti se meni
lopulta. Olen ylpeä itsestäni. Se oli varmaan meidän virheemme (ei tosin minun, ei tietenkään).
Sain eilen marjapaniikin. Mistään ei näytä enää saavan mansikkalootaa. Olin sen verran epätoivoisessa tilassa, että jos joku olisi tarjonnut laatikollisen Polkaa niin olisin sanonut "Ai sata euroa. Otan sen!" Ostin laatikollisen mustikoita, joka olikin järkevämpää, sillä en taida ehtiä mustikkametsään hirvikärpästen kanssa seurustelemaan.
Sunnuntaina katsoin Tampereen teatterikesän päätteeksi Cullberg -baletin esityksen Protagonist. Ensin joukko tanssijoita käveli sikin sokin lavalla, väänteli käsiään ja musiikki jumputti. Sitten he lauloivat "Revolution!" (hieno kohta). Laulettuaan he heittivät vaateet pois ja etenivät apinakävelyä pitkin näyttämöä. Yhtäkkiä he tulivat kumartamaan kylpytakeissaan. "Nytkö se loppui?" mietimme ja lähdimme kotiin.
1 kommentti:
Päivän tarina sai hymyn kasvoille!!
Lähetä kommentti