Erikoistuva lääkäri hihkaisi kahvihuoneessa "Minä niin rakastan noita potilaita!" Tuli heti mieleen, että hänen listaansa pitäisi pidentää (hänellä on lyhyempi potilaslista kuin erikoislääkäreillä).
Uudella sivarilla on yllätykseksemme toispuolipitkät hiukset. Hiukset ovat vasemmalta puolelta päätä kurinalaisen lyhyet, mutta oikean puolen hiukset ulottuvat olkapäälle saakka. Pitkä osuus on tähän asti ollut piilotettuna sykeröksi päälaelle.
Sivarit ovat raikas tuulahdus ulkomaailmasta. He ovat melkein kuin eksoottisia lintuja, jotka ovat lentäneet hetkeksi arkisten hyötyeläinten joukkoon. Riippuu toki sivarista. Jotkut ovat olleet aikaansaavempia kuin toiset. V muistetaan aina, sillä hän toi meille itse leipomiaan kakkuja. Jos haluat tehdä vaikutuksen terveydenhuollon parissa raataviin naisiin niin leivo kakku.
Kakusta juolahti mieleeni, että lapsena mummolassa leivänpalaa nimitettiin kakuksi, mutta kakku oli kaakku. Tulipa loikattua kakun avulla savolaiseen lapsuuteeni. Mummon mielestä vaari ei saanut mitään aikaiseksi, mitä nyt hoiti pientilan karjan ja pellot. Mummolla oli tapana aloittaa asiasta valittaminen näin "Miehinen mies ei saa rakennettua uutta saunaa jne."
Nyt kun en enää ole missään mielessä anonyymi, on blogiin kirjoittaminen muuttunut tylsemmäksi. En uskalla enää puhua pahaa kenestäkään enkä mistään. Eihän sellainen kirjoittaminen ole missään määrin innostavaa. Toisaalta tuntuu, että ideoita pitää säästellä potentiaalista uutta romaania varten ja käyttää vain kakkoslaatuista materiaalia. Ikäänkuin sitä ykköslaatua olisi jossain varastossa.
4 kommenttia:
Vitsi, että sulla on kivat kirjoitukset, olkootkin kakkoslaatua!
Satakunnassa hiivaleipä oli kakko, on edelleen, ja kakku on kaakku.
Minun poika olisi halunnut sivarina sairaalaan töihin, tarjottiin mielisairaalaa ja asumista potilashuoneessa. Hän ei rohjennut tarttua tähän haasteeseen, vaan tuli sitten kotiin ja omaan kuntaan teknisen osaston apulaiseksi. Mökötti, kun olisi halunnut nähdä maailmaa.
Poikani oli sivarina näkövammaisten kolulla. Oli varmasti hyödyksi siellä.
Julkkiksen ei mielestäni kannattaisi varoa sanomisiaan, vaan antaa tulla täysillä. Kyllä minäkin viellä siellä-täällä meuhkaan ja v*ttuilen, mutta mähän en julkkis olekaan. 😅😜😹💜 Silti valokuvaamisessa ja bloggailussa on tärkeintä rajaus.
Mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!
Jep, kakku se oli, leipäkakku. Ja isäni leikkasi minulle ruisleipäkakun vielä pitkittäin puoliksi, että olisi pienen helpompi syödä ja sen nimi oli piitukakku. Olin isän tyttö, mikä lienee ihan ilmeistäkin.
Lähetä kommentti