Tavoitteena toivo

Tunnustan katsoneeni ruotsalaissarjaa "Tavoitteena usko, toivo ja rakkaus".  Ohjelmassa papit etsivät kumppania itselleen. Välillä Mark Leevengood ilmaantuu ruutuun hymyilemään.

Kun tulee kenkää papit tai potentiaaliset heilat sanovat "Jumala ei tarkoittanut meitä toisillemme..." Jumalalla on ilmeisesti aikaa puuttua uskovaisten deittailuun. Jos näin on niin suosittelisin keskittymään tärkeämpiin asioihin kuten maailmanpolitiikkaan tai ilmastonmuutokseen.

Samassa ohjelmassa deittikumppani hylätään tyyliin "Olet ihana, älykäs, huumorintajuinen ja kaunis, mutta ikävä kyllä meistä ei tule paria. Halataan!" Tosielämässä riittää tekstiviesti, mesetys tai  hiljaisuus, jonka deittailija osaa yleensä tulkita oikein. Ihanuudesta ei puhuta sanaakaan. Kirjoitan tästä nyt ihan yleisellä tasolla.

Jatketaan televisiosta (jota minulla ei enää edes ole). Ohjelmia voi onneksi katsoa padilta.  Heittäydytään sohvalle ja asetetaan laite koukistettujen jalkojen päälle ja katsotaan kaikenlaista roskaa.  Tai minulla on tapana tehdä niin.

Seuraan ohjelmaa Brydon ja Coogan Italiassa. Kadehdin Steve Coogania ja Rob Brydonia, jotka ajelevat avoautolla,  seuraavat tunnettujen brittirunoilijoiden jalanjälkiä, imitoivat  elokuvatähitä toisilleen, syövät viiden ruokalajin päivällisiä ja juovat laatuviinejä.

Viimeisimmässä jaksossa miehet pohtivat missä iässä nainen on parhaimmillaan ja päätyivät 25 ikävuoteen. Steve toteaa, että valokuvissa hän vanhenee, mutta tyttöystävät ovat aina saman ikäisiä. Miehen parasta ennen päivä sijoittuu myöhemmälle iälle kuin naisen. Ehkä miesten jutustelussa on hitunen ironiaa.