Tänään töissä minulle valkeni totuus: Olen huono. En sano tätä siksi, että väittäisitte vastaan ja kirjoittaisitte kommentteja, joissa uskottelisitte päinvastaista. Kun jonkun asian näkee näin kirkkaasti, melkein kuin pilviin kirjoitettuna, sen täytyy olla totta.
Yritin tietysti vakuutella itselleni, etten ole sen surkeampi tyyppi kuin kukaan muukaan, mutta eihän se auttanut, sillä kaikki meillä töissä ovat niin viisaita ja minä olen tyhmä.
Kotiin tultuani mietin, että onhan se parempi olla sellainen huono, jolla on korsetti kunnossa kuin huono ja vielä huonoryhtinen, joten menin pilatekseen. Eihän minun jalkani noussut selällään maatessa kohti kattoa kuin kellon viisari vaan tutisi epävakaasti noin kuudenkymmenen asteen kulmassa, joten sain vahvistusta sille, että olen kaikin puolin epäkelpo.
En osaa lukea Katja Ketun kirjoja vaikka muuten lukea osaankin. Keksin kaikkea muuta tekemistä kun pitäisi tarttua kirjaan (Rose on poissa on lukupiirikirjamme). Minusta siinä yritetään liikaa ja puhe on kiemuraista. Pidän lyhyistä töksähtelevistä lauseista, joissa käytetään helposti ymmärrettäviä sanoja. Ei hypitä ajassa neljääkymmentä vuotta edestakaisin vaan aloitetaan alusta ja lopussa päähenkilö kuolee tautiin tai oman käden kautta kuin oopperalibretoissa. Tai vaihtoehtoisesti menee naimisiin. En voi kieltää kirjailijan ansioita ja tämä kirja saa varmaan vähintään Finlandia-ehdokkuuden ja ihan ansiosta vaikka minulla onkin käynnistysvaikeuksia.
Olen vasta aloittanut kirjan, joten ei kannattaisi kommentoida mitenkään, mutta kun ei ole muutakaan kirjoitettavaa. Paitsi se, että olen huono, mutta siitäkää ei riittänyt säällisen pituiseksi päivitykseksi, joten pitihän tuo Kettukin vetää tähän mukaan.
10 kommenttia:
On siis ollut huono päivä. Huomenna varmaan valkenee toisenlainen totuus. Ymmärrän kyllä ketutuksen tuosta kirjasta. Minä myös tykkään töksähtävistä selkeistä lauseista enkä meinaa jaksaa murre- tai muuta liian leikkiväistä kieltä. Siksi varmaan tykkäsin Rosa Liksomin kirjoista eniten siitä, joka voitti Finlandian, Hytti Nro 6, se kun on oikeastaan aika epätavallinen hänen tuotannossaan, selkeine peruskielineen.
Rosa Liksom ei jostain syystä ole minulle ongelma vaan pidän hänen kirjoistaan.
Minua odottaa tuo kirja kirjaston varaushyllyssä. Ketulla on kyllä aika kiemurainen kieli.
Sä olet Heidi harvinainen Humoristi isolla hoolla. En tiedä, miten sen oikein teet, mutta tässäkin postauksessasi on semmoista hyrinää, että oksat pois.
(Tuliko yhtään parempi mieli tästä kommentistani, joka on totta, eikä mikään turha piristyspuhe tai 'alternative truth'?)
Rosa on minustakin ihan huippu.
Tuli parempi mieli.
Huono lääkäri, kirjailija, puoliso, äiti, lapsi, kissan omistaja, yhteisön jäsen, kaupunkilainen, vaikuttaja vai huono missä? Vai olisiko kuitenkin hyvä väheksymään itseään? Ennen vanhaan kovin ylistetty ja hyveellinen taito, nykyään ei.
No joo, mutta itse tykkään tavastasi kirjoittaa ja analysoida asioita.
Sinä olet hyvä vähättelemään, parempi kuin moni muu somessa tai suorastaan kaikkein paras. Harva tuon taidon hallitsee. Vielä harvempi uskaltaa sitä käyttää.
Eivät kaikki voi olla hyviä.
Olen koettanut olla edes keskivertoa ja tilastot osoittavat sen osuneen kohdalleen. Jos on jossain hyvä ja toisessa huono, niin sitten on keskinkertainen. Kuten armeijan teltassa: Pää jäätyi, kun se oli teltan ulkokehällä ja jalat paloivat, kun olivat liki punaisena hehkuvan kaminan kyljessä kiinni, eli oli keskimäärin juuri sopivan lämpöistä.
Parempaa loppuviikkoa sulle toivottelen. :)
Jos sanoo olevansa paras vähättelijä niin siinä menee hyvän vähättelijän maine.
:DDD
Loistavaa Heidi!!
Lähetä kommentti