Gastroskopialoma

Jos joku on huolestunut asuntoni siisteydestä niin ilmoitan, että imuroin eilen. Imuroimiseen meni noin vartti. Toteuttamista suunnittelin kolme päivää. Lenkkareiden pohjiin tarttuu kaikki paitsi asfaltti ja jalkineista muta, multa ja hiekka leviävät pitkin lattioita.

Autofiktio on ollut viime vuosina muodikasta. Olen miettinyt miksi joku osaa kirjoittaa omasta elämästään mielenkiintoisesti. Tarkoitan nimenomaan yksitoikkoista arkea akselilla keittiö, lähikauppa ja puisto. Helppohan se on maailmanympärysmatkasta kirjoittaa. Knausgård tai vaikka Pauliina Vanhatalo onnistuvat siinä hyvin. Ehkä kiinnostus autofiktioon liittyy samaistumiseen ja siihen, että kirjoitetaan siitäkin mitä ei yleensä ääneen sanota. Tietysti sen pitää olla hyvää kirjallisuuttakin.

Luin Peter Sandströmin kirjan "Äiti marraskuu", joka sisältää ikäänkuin autofiktiivisiä novelleja. Ainakin kirjan päähenkilö on Peter-niminen kirjailija.

Peter tarkkailee kirjassa vaimoaan, äitiään ja isäänsä vähän kuin tiirailisi muuttolintuja kiikarilla. Lukiessani tajusin yhtäkkiä miten vähän oikeastaan tunnemme ketään. En tiedä lopulta miten suomalaiseen tyyliin vähäpuheinen isäni oikeasti kokee elämänsä. Enkä koskaan edes saa tietää. Sama koskee tietysti kaikkia läheisiäni. Ehkä tämä on yksi syy miksi pidän autofiktiosta, sitä lukiessaan voi yrittää päästä toisen pään sisälle.

Istun sohvalla villasukat jalassa ja kuuntelen Muistojen bulevardia. Tämä on oikea tapa viettää marraskuuta. Saan tehdä tätä vielä koko ensi viikon mitä nyt pistäydyn Hesassa ja gastroskopiassa.