Kusama

Niagarassa menee dokumenttifilmi pian 90 vuotta täyttävästä japanilaisesta naistaiteilijasta Yayoi Kusamasta.  Kusama on saanut paljon huomiota somessa, sillä hänen työnsä sopivat erinomaisesti selfieiden taustoiksi. Minäkin kävin nappaamassa omani HAM:in näyttelystä. Tiedättehän pilkut, pallot, peilit ja penisveneen.  Kusama ei muuten kuulemma välittänyt seksistä, eikä ilmeisesti välitä vieläkään.

Kusama ei halunnut elää vanhoillisessa Japanissa, mennä naimisiin ja hankkia lapsia, vaan tehdä taidetta. Nainen matkusti  60-luvulla New Yorkiin käynnistämään taideuraansa.  Alku oli hankala, sillä naiset eivät siihen aikaan voineet pitää edes yksityisnäyttelyitä, eikä heitä huomioitu muutenkaan. Kusama eli köyhänä ja maalasi pilkkujaan, laajensi sittemmin installaatioihin ja pehmeisiin veistoksiin kuten sohviin joista tökötti ulokkeita. Nainen järjesti sodanvastaisia tempauksia ja herätti pahennusta monin tavoin. Dokumentissa vihjattiin menestyvien miestaiteilijoiden kuten Andy Warholin varastaneen Kusaman hillittömiä ideoita.

Eräs mies kertoi dokumentissa ostaneensa Kusamalta tämän  maalauksen osamaksulla (hinta oli tuolloin 75 dollaria) vaikka piti sitä liian kalliina. Vuosia myöhemmin sama taulu myytiin 750 000 dollarilla.

Kusama palasi Japaniin vaikka ei ollut siellä erityisen pidetty. Hänen vanhempansa häpesivät kohuotsikoita siinä määrin, että kävivät ostamassa kaikki kaupungin sanomalehdet kun tyttärestä kirjoitettiin. Nykyään kotikapupunki on ylpeä taiteilijastaan.

Tässä elokuvassa oli onnellinen loppu, Kusama on kuuluisa ja maalaa edelleen. Amos Rexin jonot ovat naurettavan lyhyitä verrattuna Kusaman näyttelyiden jonoihin USA:ssa.

Antaisin elokuvalle kolme tähteä jos minulla olisi siihen valta.